Meikkipussin sisältö (aka nelikymppisen korjaussarja)

Vaikken todellakaan ole mikään kosmetiikkaintoilija tai edes harrastaja, alkavat kulutet vuodet näkyä sen verran naamassa, että vähän pitää ehostaa,  ennen kuin pidemmälle uskaltaa lähteä. Pystyn kyllä käymään kaupassa tai viemään roskat ihan naturel, mutta sen pidemmälle en mielellään lähde ilman pientä korjailua. Minua ei ole siunattu kovin tummilla piirteillä, joten tunnen oloni yksinkertaisesti epämukavaksi, jos meikkiä ole ja tilanne minusta sitä vaatisi. 

Mutta koska en ole kovin taitava tässä(kään) asiassa, meikkaan aina samalla tavalla; ohut, hyvin luonnollinen pohja, kevyt silmämeikki ja melko vahvat kulmat sekä ripset. Huulipunaa vasta opettelen käyttämään ja niitäkin minulla on tasan yksi. Nude sekin. Aikaa duunimeikin tekemiseen käytän max. vartin. Ja koska en osaa tehdä kuin sen yhdenlaisen, selviän periaatteessa samassa ajassa myös bilekuntoon. Jälkimmäiseen kuuluu tosin niin kiinteänä osana skumpan lipittely maalaamisen ohessa, joten aikaa palaa tästä syystä useimmiten kolminkertainen määrä (ja juomaa noin pullollinen).

fullsizeoutput_1290.jpeg

Mutta ne omat nelikymppisen luottotuotteet:

Pohja: Jos piirteet ei ole tummat, niin se missä olen voittanut geenilotossa, on ihon tasainen väri. Lisäksi rusketun todella helposti ja melko paljon. (Jopa sisällä ja sateella, sanovat). Joten tämän ansiosta pärjään vielä näillä vuosillakin pelkällä primerilla ja satunnaisella mineraalipuuteripaikkauksella. Toki en voi myöskään sietää paksua meikkipohjaa, joten sekin ehkä ohjaa ajatukseen, että tämä riittää. Silmänaluset vaatii tietty vähän järeämpää peitettä, mutta muuten ei. Paras löytämäni primer on Bare Mineralsin Prime Time Brightenin. Koostumus on ihanan samettinen ja kuultoa löytyy juuri sopivasti. Toki tässä pitää muistaa että vähemmän on enemmän. Muuten on kuultoa vähän liikaa. Mineraalipuuteri on niin ikään Bare Mineralsin Fairly Light tai Medium Beige, riippuen siitä onko minkä verran väri pinnassa auringon jäljiltä. Tavallista puuteria tai meikkipuuteria en edes omista.

Luomiväri: Urban Deacay Naked Basics tämän paletin kun kerran hankkii, ei paluuta ole. Erinomainen kesto, riittävä pigmentti ja todella hyvät sävyt. Tumminta sävyä käytän rajauksiin, loppuja vähän vaihtelevasti miltä tuntuu. Mutta ehdottomasti joka euron arvoinen paletti. Ja onneksi näitä saa nykyään ihan Stockmanniltakin.

6tq5litore7oqfkmp70bq.jpg

Poskipuna: Nars Orgasm. Kulttituote, joka ei varmaan sen enempää perusteluja kaipaa. Hintansa väärti. 

Ripsiväri: Clinique high Impact Curling ja nimenomaan se 38 versio. Tykkään että ripsissä saa ollu volyymia ja se olikin oikeastaan syy miksi aikanaan siirryin Senseista pois. Ja Clinique taitaa olla vähän edukkaampikin. Kestää hyvin normaalihommissa, mutta olen useamman kerran saanut kyllä tämän poskille kunnon jumpissa, jos ole suoraan töistä hökäissyt treeneihin.

Kulmaväri; Benefit Brown zings medium. Todella riittoisa ja kestävä kulmaväri. Omat kulmani ovat ilman värjäystä mallia ei ole ja vielä värjäyksenkin jälkeen sen verran harvat, jotta lisäväriä tarvitaan. Olen ostanut tämän jo vuosia sitten jostain, en edes muista mistä ja aina vaan siitä riittää. Itse pidän enemmän tuosta puuterimaisesta väristä, kuten kulutuksestakin huomaa. Tuo vahamainen on jäänyt vähän vähemmälle. Lisäksi käytän Lumenen kulmakarvageelia.

fullsizeoutput_1284.jpeg

Aurinkopuuteri; Bareminerals The Skinny Dip. Käytän aurinkopuuteria ympäri vuoden ihan vaan siksi, koska sillä saa mukavaa väriä kalman kalpeisiin kasvoihin. En osaa tehdä varjostuksia tai muutakaan omassa mittakaavassa hifistelyn puolelle menevää hommaa, joten ihan vaan sipaisen nenään ja ohimoille antamaan illuusiota, että olisin aurinkoa saanut tammikuussa.

Ja sitten ehdoton suosikkini kesämeikiksi; Urban Decay Naked Flushed sävy Streak. Aivan helmi tuote, sanon. Tällä ja ripsarilla pärjää koko kesän. Reissuun ei tarvitse pakata mitään muuta, tuolla saa ihan illalliskelpoisen meikin aikaan, kun iho on hieman ruskettunut. Tämä on hyvä. Oikeasti.

qyvh9gnlrlat74ct8i0vvq.jpg

Siinäpä ne, nelikymppisen luottopakkelit. Rajauskynää en ole ikinä oppinut käyttämään, samoin kuin tummassa silmämeikissä näytän omasta mielestäni lähinnä Pelle Hermannilta. Mutta nuo lienee makuasioita ja myös tottumiskysymyksiä. Mutta koska siveltimenkäyttöni on, noh, melko suurpiirteistä, kannattanee pysyä noissa melko nudeissa väreissä. 

 

Shop your style – Lidlistä

Olen nykyään vähän huono shoppailemaan ja en oikein jaksa hiippailla kaupoissa, ellei sitten ole joku hyvin yksilöity tarve. Tällöinkin yleensä teen niin, että selvitän mistä artikkelin saa edukkaimmin ja teen täsmäiskun kyseiseen putiikkiin. Mutta aika harvoin näitä tarpeita on. Koitin tuossa tiistaina motivoida itseäni Stockan aleissa, kun ennen kiropraktikkoa oli vähän joutoaikaa, mutta vaikka tavaraa oli todella hyvin ja aleprossatkin melko kelvolliset, niin nada. Ei sitten mitään, alkoi vaan kiukuttaa. 

Mutta onpa yksi paikka (Roguen verkkokaupan lisäksi) joka ostokiimani saa heräämään. Lidl. Kävin tuossa illansuussa hakemassa droppeja ikävästi äityneeseen penikkaan ja pistäydyin samalla naapuri Lidilissä, itseasiassa jäätelö mielessä, tai näin luulin. 

Ja siellähän ne, täydelliset shortsit, kiljuivat mun nimeä, kahdessa eri värissä. Olen siis ihan oikeasti etsinyt tuommoisia, kenttä -ja terassikelpoisia pöksyjä, koska edelliset alkavat olla niin auringonpolttamat, että kovin siisteiksi niitä ei voi enää kutsua. Aikaisemmat hovihankkijani Peak ja Henri Lloyd myivät molemmat ei oota haluamassani värissä tämän kauden, enkä ole oikein missään törmännyt etsimääni malliin. Kunnes nyt. Ja mihin hintaan: 7,90€! Vertailun vuoksi; Peakilla oli vastaavat hintaan 79€. Mutta thank God, vain lilana, koska muuten olisin ne kyllä varmaan shortsien tuskisssani tiistaina kuitannut. Ja nyt olisi sitten harmittanut.

fullsizeoutput_1265.jpeg

Näppituntumalta vaikuttavat ihan kelpo hankinnalta; 100% puuvillaa ja muutenkin hommat kohdillaan. Ja eipä nuo ensimmäiset hankinnat Lidlin mallistosta ole. Viime talvena Heidi Klumin innoittamana hankin parit pöksyt sekä biletopin (ehkä kaksi, en ole ihan varma), lisäksi uuden lentomekon, leggarit (voi kyllä) sekä aivan helmet kollarishortisit, koska niissä on taskut!!! Ne (taskut) ei meinaan ole itsestäänselvyys naisten kollegehousuissa. Abercombilta voi joskus onnistua saamaan, mutta noin pääsääntöisesti ei ole. Taskuja siis. Ja se on valtava puute, kun lähtee iltapissattamaan koiria ja avaimet pitäisi saada johonkin. Tai kädet.

fullsizeoutput_1261.jpeg

Mutta sitä mä mietin, että miksi se tuntuu inan nololta ostaa kledjuja tuolta? Vaikka ne oikeasti on hinta-laatusuhteeltaan hyvää tavaraa ja vieläpä ihan ok näköisiä, niin silti. Kyse ei nyt ole hinnasta, vaan jostain muusta, jota en nyt ihan suoraan pysty selittämään. Olenko mä ihan yksin tämän ongelmani kanssa?

fullsizeoutput_1266.jpeg

Päällä kuvia ei nyt ole, koska ostin tänään myös jäätävän hienon Fiskarsin puutarhaletkun ja olen riehunut sen kanssa ympäri taloyhtiön pihamaata, enkä halua ahtautua noihin niiden hikien jälkeen.