Motivaatio nolla

Sattuipa tuossa männäviikolla duunishommis vähän vittumaisehko käänne ja nyt ei sitten huvita mikään. Paitsi syöminen (ja juominenkin huvittaisi, mutta sen onneksi saan hallittua). Asia ei nyt ole varsinaisesti isossa mittakaavassa mitenkään merkittävä, enemmänkin henkilökohtainen tappio, mutta sen verran ahdistaa vieläkin, että en ole saanut mentyä jumpalle viiteen päivään (perjantaina kävin jonkun mielenhäiriön vallassa juoksemassa, mutta hyvin laiskasti) ja syöminen on aikalailla ulkona kontrollista.
 

Olen saanut olla viime aikoina melkolailla kermaperseenä ja isojen harmitusten ulottumattomissa, joten nyt kun sitten kosahti suoraan omaan tekemiseen vastoinkäyminen, en meinaa päästä asiasta yli sitten millään. Viime viikolla olin niin rikki, jotta koko kroppa oli jatkuvasti sen oloinen, kuin olisin saanut tunnin turpaan ja kunnon selkäsaunan päälle. Viikonloppuna vähän onneksi hellitti ja olinkin tänään vielä aamupäivästä tohkeissani menossa treenaamaan, mutta iltapäivästä iski sitten (taas) selittelyvaihde päälle; ”kello on noin paljon ja koirat on olleet koko päivän yksin, ahistaa vieläkin ja en pysty keskittymään, kroppa käy niin ylikierroksilla, että treeni vaan pahentaa stressiä”. Onhan noita.

Mutta pelottava kokemus kuulkaas huomata, miten sitä reagoi, kun ihan oikeasti räjähtää stressi käsiin. Ei niin kuin mitään toivoa, jotta olisin viime viikolla suoriutunut minkäänlaisista jumpallisista tehtävistä (tai no, mistään tehtävistä), saati pystynyt keskittymään mihinkään. Olo oli lamaantunut, leposyke varmaan reilusti sadan paremmalla puolella ja varsinkin yläkropan lihakset liki kosketusarat. Hassua miten sitä on pitänyt itseään niin rationaalisena ihmisenä, ettei moiset duunihommat paljon vaikuta. Nehän on vaan duunii, kato. Mutta eipä se sitten ihan niin ollut. Tai sit mä alan tulla vanhaksi.

No, nyt on kuitenkin koottava itsensä, nieltävä tappio ja palattava normaaliin elämään. Vastoinkäyminen ei nyt kuitenkaan ollut oikeasti kovin merkittävä, joten sitä en voi enää käyttää verukkeena. Kokemuksesta tiedän että sekä treenien, että safkaamisen kanssa on sama homma; mitä pidempään lööbailet, sitä hankalampaa on palata ruotuun. Treenien kanssa menee tauon jälkeen tovi, ennen kuin uskaltaa (aka viitsii) vetää täysiä (tai edes kovaa) ja no, syömisestä on varmaan turha sanoa mitään. Siinä otan hyvin mielelläni siimaa mitä helpoimmilla syillä, ikävä kyllä.
 

Paheiden määrä on vakio

Havaihduin tuossa taannoin ennen lomaa ja etenkin loman jälkeen, että aika paljon ja vähän liian usein on alkanut viini maistumaan. Perjantaipullo(i)sta oli tullut enemmän tapa kuin poikkeus ja pari IPAa meni ihan huomaamatta viikolla ruuan kanssa ja jälkkäriksikin. Ja koska tosiaan myös määrät alkoivat käyttötiheyden lisäksi hätyytellä aika reippaasti kohtuukäytön rajoja, tuumasin tuossa loman jälkeen, että laitetaampa nyt korkki kiinni hetkeksi, josko se auttaisi kaikkien muiden suotuisien vaikutusten lisäksi myös tuohon vatsan seudulle kertyyneeseen reppuun.

No nyt on kohta viisi viikkoa takana ja miten on mennyt? Ensimmäinen ja toinen viikonloppu oli hankalaa, teki enemmän mieli punaviiniä kuin koskaan. Olin ihan varma, että jään jostain todella merkittävästä paitsi, kun en voi nauttia syksyillasta punaviinilasi kourassa. Mutta kolmantena sitten jo helpotti, eikä asia enää kalvanut jatkuvalla syötöllä mieltä. Ja toki aamuisin oli voittajafiilis, kun taustalla ei väijynnyt pieninkään darranpoikanen. Toki selviytymistä on helpottanut se, ettei mitään kinkereitä ole ollut tarjolla, vaan viikonloput on menneet ihan himailussa, mutta enpä aikaisemmallakaa kulutuksella mikään varsinainen baaripirkko ollut.

Mutta, mutta. Universumin laki, jossa paheiden määrän väitetään olevan vakio, näyttää pitävän paikkansa ainakin minun kohdallani. Röökiä tai nuuskaa en sentään alkanut vetämään, mutta laitettuani viinin jäähylle, olen alkanut syömään viikonloppuisin karkkia. Ja mä en oikeastaan edes tykkää karkista (paitsi Pollyista ja Pätkiksestä) ja mulle tulee siitä huono olo, mutta silti käyn hakemassa Tokmannilta hervottomia säkkejä irtsanreita ja syön ne viikonlopun aikana vaikka väkisin. Lisäksi olen syönyt jäätelöä, silleen ihan reilusti syömällä. Ja sen kanssa sama homma, se ei minusta ole mitenkään erityisen hyvää, mutta silti vaan syön sitä. Why?!!? Arvannette varmaan, että etureppuni ei ole juurikaan kutistunut, päinvastoin. 

Alunperin ajatukseni oli olla se perinteinen kuukauden tipaton ja se tuli nyt sitten täyteen tällä viikolla (tarkalleen ottaen 16.10. klo 04.00, koska viimeisin viinilasillinen on nautittu tuolloin tasan neljä viikkoa sitten JFK:n loungessa), joten periaatteessa tänä viikonloppuna olisi mahdollisuus avata joku mukava Riesling alkuruualle ja jatkaa sitten jollain täyteläisellä punkulla loppuilta. Mutta vähän tässä mietin, että skippaanko kuitenkin, koska krapulattomat aamut on olleet aika jeppis ja ensi viikonloppuna on ekat pikkujoulut, jolloin putki väistämättä katkeaa.Toki voisi olla järkevää ensin harjoitella vähän himassa, ettei käy sitten tottumattomalle huonosti kylillä.

Tai ehkäpä mä haenkin Glöetia, koska johan se alkaa olla glögisesonki. Tuo on kyllä taivaanlahja meille, jotka eivät ole niin viehättyneitä perinteisistä glögeistä. Vähän kuin talveen suunniteltu AperolSprizer minusta.

 

 

Viikkokatsaus

Hetken piti ihan miettiä, jotta oliko viime viikko tosiaan vasta ensimmäinen loman jälkeinen duuniviikko (ja jos rehellisiä ollaan, niin piti tarkistaa kalenterista). Ja näinhän se oli. Se ehkä selittää osaltaan sitä, miksi maanantain kohdalla tuntui torstailta ja niin pois päin. Nuku edelleen aivan sairaan huonosti, olen herännyt joka yö siinä kahden-kolmen välillä ja valvonut tikkana pari tuntia. Nukahtaakseni sitten sopivasti siinä kohtaa, kun kello alkaa herätellä. 

Mutta ai että mitä kelejä oli liki koko viikon.

 

Maanantai meni siis aikamoisessa koomassa sähköposteja purkaessa ja työmoodia etsiessä. Olin maanantain suosiolla kotitoimistolla, koska homma on huomattavasti tehokkaampaa, kun loman jälkeinen minglaaminen jää pois. Koirien kanssa ei juurikaan tarvitse virka-aikaan sosialisoida, he ovat priorisoineet nukkumisen tuohon kohtaan. 

Olen rötvännyt treenien kanssa enemmän ja vähemmän koko kesän, ja treenikerrat ovat jääneet varmaan semmoiseen kolmeen per viikko, ainakin kesä -heinäkuun kuumimpien kelien aikaan. Elokuun loppua kohden sain sitten vähän paremmin rytmistä kiinni, ja ennen lomaa menikin jo ihan hyvin. Mutta kokemuksesta tiedän, jotta kun on parikin viikkoa totaalista taukoa, takaisin, silleen oikeesti treenaamisen makuun, pitää vähän potkia. Tästä syystä olin päättänyt, että kun palaan duuniin, ei ole mitään selittelyjä väsyttämisestä tai muusta hölynpölystä, vaan jumpalla käydään vähintään neljästi viikossa. Joten maanantaina siis toimiin. Ja kuten arvelin, rauta painoi ja kaikki oli vaikeaa. 

Tiistai olikin sitten toimistopäivä. Ja ai että mikä syyskeli taas. Nahkarotsi, eikä sukkia. Ja melkein lokakuu jo. Päivä hujahti toimistolla ja ilta jumpalla. Välissä koirat pihalle. Jumpan jälkeen herkuttelin mun yhdellä fiksaatioistani; maksamakkaraleivillä. En pidä maksan mausta sitten yhtään, mutta Herra Snellmannin maksamakkara, ai että. Vedän sitä suoraan pötköstä lusikalla. Tästä syystä meillä ei ole maksamakkaraa juuri ikinä, koska se ei nyt mitään varsinaista terveyssafkaa ole, mutta nyt oli pakko napata mukaan, kun sunnuntaina käytiin Prismassa ostoksilla (Lidlistähän tuota ei onneksi saa).

Keskiviikkona pidin treeneistä suosiolla lepopäivän, koska en päässyt enää kyykkyyn, enkä saanut käsiä nostettua hartialinjaa ylemmäksi. Lisäksi minun piti väijyä alkuviikosta tekemääni ostostoksen kotiin toimitusta. Koska en ostanut Jenkkireissulla yhtään laukkua, tein sen sitten heti kotiin palattuani. Mutta tuli sen verran loistava tilaisuus vastaan, että ei voinut jättää hyödyntämättä. Nyt on tosin hieman haasteita haalia rahat kokoon luottokorttilaskun osalta, mutta ehkäpä tuo siippa suostuisi lainamaan puuttuvan osan liksapäivään asti.

Loppuviikon olinkin sitten kotitoimistolla, koska mitään merkittäviä palavereja ei ollut ja loman jälkeistä sumaa oli edelleen purkamatta. Kävin jumppaamassa, lenkitin koiria ja niin pois päin. Torstaina tein makaroonilaatikkoa Prismasta hankitusta Murusta. Käytämme viikoittain sekä Nyhtökauraa että Härkistä, mutta tuo Muru oli uusi tuttavuus. Ja täytyy kyllä sanoa, jotta jatkoon. On minusta parempaa kuin Härkis. Ja muistaakseni oli halvempaakin, mutta tästä en mene takuuseen. 

Perjantaina oli burgerilounas, koska Treffipubissa oli Burgeriperjantai. Tuo joka kuun viimeisen perjantain lounasbakkanaali on kyllä semmoinen setti, että ei mitään rajaa. Treffin bursat on ihan sairaan hyviä ja sitten kun niitä saa syödä ihan niin monta kuin haluaa, ymmärtänette miten käy. Takin vetoketju ei mahtunut kiinni, kun läksi lyllertämään lounaalta himaan. No, kävin sentään illalla jumppaamassa. 

Viikonloppuna käytiin pitkästä aikaa koirien kanssa Uutelassa ja retkeen mahtui vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Salli oli jotenkin aivan liekeissä mielettömästä syyssäästä ja putosi kaiken muun touhuamisen ohella mereen. Onneksi on pieni koira, jonka sai helposti nykäistyä valjaista ylös. Lauantai-iltana oli myöskin tarjolla Keisari Aarnio -maraton. Ensimmäinen jakso oli niin hyvä, jotta päädyttiin tilaamaan Ruutu+ ihan tuota varten. Ihan kelpo kamaa, sanoisin. Käytetyn ajan väärti, Ruutu+:n ensimmäinen kuukausi oli ilmainen, joten rahallista menetystä ei tule. Aarniota katsellessa nautittiin Mozartin kuulia. En ole aikaisemmin näitä Lidlissä nähnyt, mutta ihan ok tavaraa. Ei nyt missään nimessä Mirabellin veroisia, asiansa ajoivat.

Sunnuntai menikin sitten lähinnä pyykin pesussa ja muissa kodinhoidollisissa hommissa. Lisäksi saatiin uudet vuokralaiset meidän toiseen vuokrakämppään, joten vuokraisäntähommia oli myös illanmittaan. 

 

Kolmekymmentä kysymystä

Blogeissa on kiertänyt pitkähkö kysymyslistaus ja koska näitä on aina hauska lukea, päätin osallistua itsekin.
 
Avioliittoja – Ei ole, enkä usko että tuleekaan. Ajatus häistä kammoksuttaa ja enkä muutenkaan ole oikein naimisiin hinkuvaa tyyppiä. Ainoaksi järkeväksi syyksi avioliitolle näen yhteisen omaisuuden, niin kauan kun avoliitolla tai testamentilla ei saa samanlaisia oikeuksia. Mutta silloinkin ehdottamasti safkiksella maistraattiin ja sillä selvä.
 
Kihloissa – Nolla näitäkin. Tällekään en oikein näe tarvetta.
 
Lapsia – Nollalinjalla mennään. En ole koskaan halunnut lapsia ja nyt alkaa jo ikääkin olla sen verran, että aika on asian korjannut. En ole muutenkaan kovin viehättynyt ihmislapsista, toisin kuin eläin sellaisista. 
 
Lemmikkejä – Grand Old Mama ja hänen tyttärensä eli kaksi Jackrussell -merkkistä koiraa. On ollut vauhtia ja vaarallisia tilanteita heidän kanssaan viimeiset 12 vuotta. Mutta päivääkään en vaihtaisi.
 

 

Leikkauksia – Jos viisaudenhampaita ja paria luomen poistoa ei lasketa, niin nolla tässäkin.
 
Tatuointeja – No nyt saan sentään pisteen; kaksi löytyy. Lisääkin voisin ottaa, mutta en ole oikein saanut aikaiseksi vaan mennä. Ideoita uusiin olisi kyllä vaikka kuinka. Rahaa ei niinkään.
 
Lävistyksiä – Ainoastaan korvikset. Lasketaanko ne?
 
Muuttoja – Aika monta. Lapsuuden kodissa kuusi, joista kaksi myös paikkakunnan vaihtoja. Sen jälkeen, hetkinen, kymmenen kertaa. Eli kaiken kaikkiaan 16. Syitä on ollut eroista asunnon ostoon. Viimeisin aika tasan vuosi sitten ja toivon, että tässä saadaan nyt hetki olla. Mutta viimeisin muuttomatka oli ylivoimaisesti lyhin; alle kolme metriä.
 

 
Ottanut lopputilin – Jos kesäduunit lasketaan mukaan, niin neljä kertaa olen tainnut työpaikkaa vaihtaa. Eli aika vähän. Minulla on ollut onni saada liikkua organisaation sisällä eri tehtävistä toiseen ja kertaalleen tulla ostetuksi yrityskaupan myötä täysin uusin ympyröihin. 
 
Autosi – Kymmenen vuotta vanha VW Golf. Meillä tulee todella vähän ajoa, joten oman auton pitäminen on tavallaan tyhmää, halvemmaksi tulisi ajaa taksilla. Luopuminen tarkoittaisi kuitenkin sitä, että golfin pelaaminen pitäisi laittaa jäihin ja koirien kuskaaminen vaikeutuisi exponentiaalisesti, joten olemme ainakin toistaiseksi päätyneet siihen, että pidämme auton. Yhtään enempää siihen ei kyllä rahaa laiteta kiinni, vaikka välillä aina mieli uudempaa tekeekin. Ennemminkin olisin kiinnostunut jonkinmoisesta kimpparatkaisusta, mutta ainakaan toistaiseksi en ole kovin ketteriä vaihtoehtoja löytänyt.
 
Ollut saaressa – Aikaisemmassa elämässä purjehtijana todella paljon, nykyään harvemmin. Toki tuossa meidän vieressä on saari, jossa ulkoilutan koiria. Joten kaipa sekin lasketaan.
 

 
Ollut lentokoneessa – Rakastan matkustamista, joten kyllä, useasti. Olen siitä onnekas, jotta nukun käytännössä koko matkan. Esimerkiksi viime viikolla kun palasimme Jenkeistä taisin olla NYC-Tukholma välillä hereillä vajaan tunnin. 
 
Onko joku itkenyt vuoksesi – Uskoisin että kyllä.
 
Ollut rakastunut – Parhaillaan.
 
Ollut ambulanssissa – En. Enkä itseasiassa muista, olenko edes käynyt ambulanssissa. Varmaan en.
 
Luistellut – Kouluaikoina kyllä, mutta en sen jälkeen. Paitsi rullilla. Pitäisikin ehkä kokeilla, vieläkö onnistuu.
 
Surffannut – Kyllä, sekä purjeella että ilman. Jälkimmäinen on ehkä vaikeinta, mitä olen kokeillut. Olin jokunen vuosi sitten kolmen päivän kurssilla SFA:ssa ollessani ja kuvittelin naivisti sinne mennessäni, että tämän jälkeen osaan homman. No, opin hädin tuskin pomppaamaan laudalle seisomaan. Puolustuksekseni täytyy sanoa, että keli oli aloittelijalle vähän kova. Eiffel-day, kuten opettajamme ilmaisi.
 
Ollut risteilyllä – Joo, mutta ei ole minua varten nämä retket. Tallinna on ainoa paikka, johon tuo siirtymismuoto on järkevä, muualle menen muilla keinoin tai sitten pysyn himassa. Aina välillä kesäisin mietin, kun näen laivojen lähtevän, että olisipa kiva mennä. Mutta sitten kun joudun paikalle, olen valmis syöksymään mereen Kustaanmiekan kohdalla. Tosin olen kuullut, että Tukholmanristeilyt ovat nykyään tehneet jonkinmoisen profiilin noston ja laivat olisivat oikeasti ihan kivoja. En tiedä, uskallanko lähteä kokeilemaan. Helsinki-Tukholma väli on kuitenkin aika pitkä.
 
Ajanut moottoripyörällä – En, ei ole korttia. Kyydissä olen ollut. Ja mopolla olen ajanut, mutta sitä ei kai lasketa?
 
Ratsastanut hevosella – Voi kyllä! Veikkaisin, että on ollut vuosia, joilloin olen istunut enemmän hevosen selässä kuin seisonut omilla jaloillani. Lopetin säännöllisen harrastamisen jokunen vuosi sitten ja viimeisin kokemus taitaa olla kolme vuotta sitten Islannnissa. Aina välillä suunnittelen paluuta, mutta aika ja raha tulee esteeksi. Omasta hevosesta en niinkään enää haaveile, koska minulla on aika hyvä käsitys, mihin siinä sitoutuu.
 

 
Lähes kuollut –  En kyllä ole. En ole koskaa loukkaantunut vakavasti, enkä oikein sairastellutkaan. Ja tästä olen kyllä äärimmäisen kiitollinen.
 
Ollut sairaalassa – En ole.
 
Suosikkihedelmä – Syön aika vähän hedelmiä, olen enemmän marjanaisia, mutta jos joku maku pitää nimetä, niin lime ja greippi. Jälkimmäisiä toki syönkin silloin tällöin. Niiden käyttöliittymä on vaan aika surkea, vähän niin kuin granaattiomenankin, joka myös on aika hyvää. Ja hei mango, valmiina soseena mielellään.
 
Aamu vai ilta – Ilta varmaan. Aamuissa on kivaa kahvi. 
 

 
Lempiväri – Tumman harmaa, musta ja navy. Kuten huomaatte, olen varsinainen väri-iloittelija. Sama skaala menee pukeutumiseen ja sisustamiseen. Paitsi sisutamisessa navyn korvaa valkoinen.
 
Viimeisin puhelu – Duunikaveri. En juurikaan puhu puhelimessa, jos ei ole pakko. En vaan jaksa. Mutta jos on asiaa, niin preferoin kuitenkin puhelua viestien sijaan.
 
Viimeisin viesti – Avomieheltä, sovittiin huomiset lounastreffit Treffipubin The Burgeriperjantaille. En ole myöskään oikein jaksa chattailla. Viesti laitetaan kun on asiaa, turhia en jaksa naputella.
 
Kahvi vai tee – No kahvi. Tummaa, todella vahvaa ja todella paljon. Ja kauramaitoa. 
 
Kissa vai koira – Koira. Vaikka tykkään kyllä kissoistakin, niin kuin kaikista eläimistä. Olen vaan kissoille semisti allerginen, joten se ei ole sen takia koskaan omaksi lemmikiksi valikoitunut. En tiedä vaikuttaako tuo allergia vai mikä, mutta olen jostain syystä kissojen suosikki. Niille tulee pakottava tarve päästä syliin ja viereen nukkumaan.
 
Paras vuodenaika – Sanon että kaikki. Paitsi se pätkä keväästä, kun joka paikka on likainen ja ilma on sakeana siitepölyä. Talvella pääsee mäkeen, syksy on vaan niin järjettömän kaunis ja silloin on parhaat vaatteet  ja no kesä, kukapa nyt ei kesästä pitäisi.
 

 
 

The (Un)happines project

EDIT: Tämä on vanha, mutta oli jostain syystä plompsahtanut piiloon, joten julkaisun uudestaan (ja tuli taas ajankohtaiseksi tuumata näitä, kun ajaa kajautin toissa yönä liki +30 km/h valvontakameraan. Harmitti. Ja harmittaa varmaan vielä enemmän, kun kuitti saapuu).

                                                                                            * * *

Tiedättekö ne hetket, kun tuntuu siltä että Universumi v***uilee ihan huolella? En tarkoita nyt oikeita ongelmia ja suruja, vaan sellaista pientä kiusaa, joka harmittaa aivan helvetisti, mutta ei nyt kuitenkaan loppujen lopuksi ole niin vakavaa. Tämä viikko on ollut sellainen. Kaikki mihin kosken, tuntuu hajoavan palasiksi (ja tämä ei siis ole valitettavsti metafora tässä kohtaa) ja Deezerin flowkin soittaa pelkkää paskaa. Aika paljon mä kestän, mutta en Tommi Läntistä mun soittolistalla. Lisäksi tuo loppumaton kylmyys vituttaa. Anteeksi. Kun tänään (myöhässä) himaan tullessani totesin, että jaahas, treenit oli sitten siinä, päätin tarttua härkää sarvista (tämä taas on metafora) ja kumota viikkoa hallitsevan pahan karman listaamalla asiota, jotka ovat menneet kuitenkin ihan ok. Koska jumppa oli menetetty, arvelin, jotta voisin ottaa vähän viiniä. Joten ne hyvät asiat;

1. Viiniä oli ja on jopa vielä toiseen (ja kolmanteenkin lasilliseen).
    
2. Olen päässyt tällä viikolla jo kaksi kertaa treenaamaan, ja sekä ma että ti meni molemmat aika hyvin. Ei tullut PR:iä, mutta tuli hiki. Ja jalka kesti hypätä boxille. Ensimmäisiä kertoja viiteen kuukauteen.
    
3. Sain myytyä yhdet itselleni liian isot kengät ja sain niistä ihan hyvän hinnan (ja muistin jopa viedä ne tänään postiin).
    
4. Maanantaina oli liksapäivä ja saan kuin saankin maksettua tämän kuun luottokorttilaskuni ilman että kosken säästöihini. Ja pari sataa jää vielä ylikin. Tai no, riippuu tämän loppukuun ostoista, mutta toivoa on.
    
5. Saatiin ihan super-ihana uusi vuokralainen meidän toiseen vuokrakämppään.
    
6. Timberlandit ei olleetkaan liukkaat, vaikka tuo keli on ihan kuolema. Olen jostain syystä olettanut, että olisivat ja jemmannut niitä koko talven. Ihan turhaa näköjään. No, hyvä tässä vaiheessa huomata.
    
7. Söin eilen kevään ensimmäiset parsat ja oli aivan_sairaan_hyvää. Niillä tullaan elämään seuraava kuukausi.

   

8. Saatiin Norwegianin alesta pisteillä Tukholman lennot heinäkuulle . Lomaa ei ole ennen kuin syksyllä, joten parin päivän setti tulee tarpeeseen tuossa kohtaa.
    
9. Vanhempi koirista jaksoi tänään pidemmän lenkin. Ja on muutenkin ollut tällä viikolla viikolla vähän pirteämpi.
   
    
10. Koska oli pakko saada kymmenen täyteen, ajattelin käyttää tässä Happines Projectista varastamaani ideaa; pidä yksi hylly tyhjänä (kaapissa siis, ei metafora tämä tässä kohtaa. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan). No, nyt kun meillä on vähän enemmän tilaa, olen oikeasti käyttänyt tätä ja koska olen vähän neuroottinen tavaran (tai oikeastaan tavarattomuuden) kanssa, tuo tyhjä hylly kieltämättä omituista, perverssiä tyydytystä.
    No, menin tänään sitten hakemaan sitä tyydytystä ja onnenhyrskäystä;

    

    Mun Onnellisuus -hyllylle oli ilmestynyt kalsarit. Ja pallo. Se siitä sitten. No, oikeasti nauratti :). Eli viikkohan on ollutkin ihan hyvä. Tai sitten se on vaan tämä viini.

Koti sellaisena kun se on

Aika monessa blogissa tämä on jo kiertänyt parin viime viikon aikana, joten sopuloin ja kannan korteni kekoon. Kuvat on napsittu eilen duunin jälkeen, paitsi yksi, jonka otin vasta illalla, koska valtavan hieno valo. 

Meillä on siis käytännössä aina melko siistiä. Olen todella tarkka tavaroiden suhteen, tai siis sen suhteen, että jos niille ei ole tarkoitusta, niitä ei ole, joten tämä helpottaa asiaa. Lisäksi muutama vuosi samalla kokoonpanolla (minä, mies ja koirat) liki puolet pienemmässä asunnossa asuneena opetti aikamoista itsekuria järjestyksen pitämisesta, joten ne tavara_laitetaan_paikoilleen. Kuvia ottaessani huomasin kuitenkin, että minulla on selkeästi kaksi heikkoa kohtaa tässä järjestyksen pitämisessä; eteinen ja makuuhuone. Ja se käy aika selkeästi kuvista ilmi. Ja myös jääkaappi on oikeasti aika inha.

Mutta asiaan:

Olohuoneen nurkkaus on Sallin lempimesta. Jopa sen verran, jotta jos joku tuohon erehtyy istahtamaan, kiilaa neiti istujan aika nopeasti sivummalle.

 

Ihana 20 vuotta vanha keittiömme. Valitettavasti asuntoa ostettaessa ei ollut rahaa keittiöremppaan, joten noilla nyt mennään vielä hetki. Välitilan kaakelit olivat alunpitäen vaaleansiniharmaata ruudukkoa, mutta ne oli pakko vetää piiloon. Puisen tason maalaus on vielä vaiheessa. Maali on hankittu. Vuosi sitten.

 

 

Makuuhuone on meillä selkeästi se heikoin lenkki. Sänky jää aina petaamatta. Päiväpeittoa ei edes ole, mutta peitotkin asetellaan vain jos muistetaan. Ja yleensä muistetaan vain silloin, kun joku on tulossa kylään. Lakanat ja peitot ovat irrallaan, koska en osaa päättää, onko vielä liian kuuma peitolle vai ei.

 

Olohuone näyttää siltä miltä aina. Illalla lattialla lojuu tosin yleensä luita ja kongit (kuullostaa äkkiseltään semi-kinkyltä iltaharrastukselta, mutta tarkoitan tässä kohtaa niitä koirien purujuttuja).  Tuo Aalto-vati vähän hakee paikkaansa, enkä ole kovin mieltynyt siihen tuossa(kaan), mutta se on niin samperin iso, että ei mahdu edes kaappiin.

 

 

Parvekkeella on kuumuuteen kuollut kuusi, jota en jaksa viedä pois, koska siitä varisee niin hemmetikseen neulasia. Ehkä viskaan sen joku ilta pimeän turvin tuosta laidan yli. Onneksi en muuten saanut aikaiseksi ostettua tuonne mitään muita kasveja, koska tämä kesä olisi kyllä tappanut ne kaikki. Parveke on etelä-länsisuuntaan, joten arvannette varmaan, kuinka kuumaa siellä on ollut.

 

Työhuoneesta löytyikin sitten kasoja. Mutta noille on hyvä selitys; mies häippäsi tänään pariksi viikoksi kasoineen lappiin, joten asia hoitui sillä. 

 

 

Eteinen on sitten se toinen makkarin lisäksi, jossa ote vähän lipsuu. En tiedä mikä siinä on, mutta minulle on ihan tekemätön paikka nostaa kengät tuonne naulakon alle. Ja kuten huomaatte, myös irronneen pohjallisen takaisin laittaminen voi kestää. Konut olivat käytössä viimeksi tiistaina.

 

 

Nämä jääkaappikuvat on jotenkin vähän ällöttäviä, olin jo poistamassa niitä, mutta menköön nyt. Meillä kauppapäivä on perjantai ja kuvat on otettu torstaina, joten se selittää, miksi tuo vihanneslaari on vähän köyhä. Yksinäinen muna on lasissa siksi, että se hajosi, kun runttasin MunaEggspressiltä hakemani satsin tuonne alahyllylle. Söin sen treenien jälkeen pois. Pakko muuten pestä tuo jääkaappi viikonloppuna, on sen verran saastainen. Yök.

 

No sitten se valo. #nofilter

 

Ja lopuksi vielä ote treasure mapilta, kun alkoi oikeasti inhottamaan nuo jääkaappikuvat; haluaisin siis, että meidän jääkaappi näyttäisi tältä. Nyt ainoa yhteinen nimittäjä taitaa olla tuo Sriracha -kastikepullo. Ja sekin on väärällä hyllyllä.

 

Viikkokatsaus

Vaikka en ole ollut lomalla, meni heinäkuu muiden kuin duunihommien osalta vähän lööbailuksi. Treenaaminen jäi pariin kolmeen kertaan viikossa, eikä muutenkaan oikein huvittanut mikään, koska kuuma. Toissa viikolla sitten totesin, että nyt on pakko tehdä jotain. Merkit alkoivat nimittäin olla sellaiset, jotta sohvalla köllöttely kiinnosteli enemmän kuin jumpalle lähtö ja motivaation löytäminen oli joka kerta hankalampaa. Tällä viikolla oli tavoite käydä jumppaassa neljä kertaa, mutta kolmeen jäi. Koitan ensi viikolla suoriutua paremmin. 

Koska en tosiaan ole mikään paahtavan kuumuuden ystävä, tämä viikko oli säiden puolesta ihana, vaikka keskiviikkona taas hellelukemia hätyyteltiinkin. Tiistaina sai jopa laittaa farkut jalkaan, ilman että meinasi kuolla kuumuuteen. 

Töissä aletaan taas olla normikuvioissa kiinni,  kun viimeisetkin kesälomalaiset kömpivät koloistaa toimistolle. Tämä on oikein jees, kun kesällä seuraa oli lähinnä itsestään. Toki mielialaan saattaa vaikuttaa se, että omassa lomakammassa on sopivan vähän piikkejä; vielä ei olla viime hetken paniikissa, mutta melkein sormet riittää aamujen laskemiseen.

Maanantain olin kotitoimistolla, jonka kiistattomia etuja on autuaan hiljaisuuden ja kahden, melko laiskan assarin lisäksi erinomainen kahvi. Siinä missä aamulla suodatinkahvi on minulle ainoa oikea vaihtoehto, preferoin iltapäiväkahviksi näin kesäisin Nespresson jääkahvia, mieluiten tuplana. Ihan ei duunin kahvikoneilla tuohon kokemukseen päästä.

 

Illaksi suuntasin jumpalle, jossa oli tarjolla melko hapokas ”Kelly” (400m juoksua, 30 boxihyppyä ja 30 wallballia. Ja tämä viisi kertaa). Käytin asian hoitamiseen kunnioitettavat reilut puolituntia ja maksoin aika kovaa hintaa heinäkuun rötväilystä. Harvoin on tuntunut niin pahalta, kuin tuota tahkotessa. No en kuollut ja himaan zygäillessä vannoin, että nyt on ryhdistäydyttävä. 

Tiistai olikin sitten toimistopäivä ja illlalla ehdin vielä jumppaamaankin. Mitään muutapa sitten ei taas ehtinytkään. Olen monesti miettinyt sitä, kuinka lapselliset oikein hoitavat tuon aikatauluksen, koska omassa päivässäni riittää juuri ja juuri tunnit perusruletin hanskaamiseen; aamulla duuniin, kotiin, koirat ulos, koirille ruokaa, jumppakamat päälle, treeneihin ja takas himaan, ruokaa itselle , koirat iltapissalle. Ja kas, kello on kymmenen. Missä hiton välissä jengi käy leffoissa ja dinnereillä, kun itsellä moiset vaatii viikkojen suunnittelun?

Keskiviikkona maksoin sitten hintaa kahdesta melko kovasta treenistä ja jouduin jättämään jumpan väliin. Sohvalla makaamisen sijaan sain onneksi rästihommia tehtyä ja harmitus ei ollut sitten niin paha. Lisäksi nautiskelin yllättävän lepopäivän kunniaksi lasillisen viikonlopulta jäänyttä punaviiniä. Sekin auttoi.

Torstai noudatteli aikalailla alkuviikon kuviota, tosin alkuillasta oli muistettava hakea satsi MunaEggspressiltä. Meillä menee kananmunia noin 90 kpl kuukaudessa. Se on kai aika hyvin kahdelle hengelle, kun leivontaan käytettyjen munien määrä on nolla. No, munat ei nyt onneksi ole ravintoarvoiltaan sieltä heikoimmasta päästä.  Munien lisäksi me ostetaan tuolta kauppa-autolta myös lihat. Molemmille voin antaa vahvan suostituksen. Munahommien jälkeen kävin vielä treeneissä ja se jäikin sitten viikon viimeiseksi.

 

Vanhempaa assaria kiinnostelee hommien kulku.

Miehellä alkoi perjantaina loma ja hän lähti sitten yöjunalla pariksi viikoksi Lappiin. Käytiin juhlistamssa loman alkua Treffi Pubin lounaalla. Yleensä me käydään tuolla vain legendaarisilla Burgeri-perjantaimätöillä (joka kuukauden viimeinen perjantai. Saa syödä jäätävän hyviä burgereita niin monta kuin jaksaa, vink, vink), mutta nyt de luxe -salaattilounas kuullosti niin houkuttelevalta, että päädyttiin kokeilemaan sitäkin. Ja oikein oli ok. Ja ihan niin övereitä ei tullut vedettyä, kuin mitä BP:sta vääjäämättä seuraa. Illalla kävin paikallisessa parilla Ipalla ja sen seurauksena nukuin aivan sairaan huonosti. Lauantaiaamuna tuntui kuin olisin ryypännyt viikon ja valvonut sitä ennen toisen. En tiedä mitä tuossa tapahtui. No, jotain sain sen sentään päivänmittaan aikaiseksi, kävin kaupassa ja laskeskelin vähän vaatteita, mutta siinä oikeastaan suurimmat. 

Viikonlopun kunniaksi avasin aamukahville jääkaapissa olleen Oatly iKaffen ja ensihämmennyksen jälkeen se osoittautui oikein toimivaksi. Olen aikaisemminkin kokeillut tätä kahvissa, mutta minusta se on ollut jotenkin, noh, vetistä. Nyt kuitenkin luulen, että siirrymme käyttämään tuota kahvimaitona, koska näinkin lyhyellä totuttelulla se oli varsin ok.

 

Kauramaidon lisäksi ekoilin kaappien siivouksen jälkimainingeissa leikkaamalla roskiin menossa olleet paidan ja trikoot kengänkiillotusraäteiksi. Yleensä käytän siihen hommaan vanhoja sukkia, mutta nyt näitä on sitten valmiina, kun hätä tulee.

 

Sunnuntaina olikin sitten Ikea-päivä. Mikä oli kylllä niin epic fail -valinta, koska siellä oli kaikki muutkin. No, hoidin asiani, kun olin sinne asti päättänyt mennä ja nyt on jääkaappi mintissä (hain siis erinäisiä säilytysastioita jääkaappiin). Lisäksi hommasin parvekkeelle verhot, vähän ehkä myöhässä tämän kesän auringolle, mutta jospa se ensi kesänäkin paistaisi. 

Sellainen mitä Ikeassa pohdin, kun siellä oli ihan helkkarinmoiset jonot sekä lihapullille että hodareille, että mikä siinä on, ettei ne ei saa sitä safkapuolta toimimaan niin ketterästi kuin kaikki muu skulaa? Jotenkin sitä voisi kuvitella, että siinä talossa on kaikki toimitusprosessit hiottu niin tikkiin kuin mahdollista, mutta joku noissa raflahommissa menee kuitenkin pieleen. 

No sain kuitenkin hodarini ja pääsin kotiin järjestelemään jääkaappia ja meinasin ripustaa ne verhotkin, mutta olen näköjään konmaripäissäni hoitanut verhonkiinnikkeet jonnekin, mistä niitä en enää löydä, joten ne jäi sitten odottomaan. Täytyy toivoa, että näistä meidän lähikaupoista (eli Tokmannilta tai Etolasta) moiset löytyy, koska muuten jää verhot laittamatta aika pitkäksi aikaa. En meinaan tod. lähde ensi viikonloppuna samanlaiselle keikalle. 

Elämäni aakkoset

A – Alpit. Henkinen kotini, jonne on päästävä kerran vuodessa tai käyn vaaralliseksi ympäristölleni. Kaksi viikkoa hiihtoa ja aurinkoa (sekä Aperol Sprizeria ja halpaa viiniä). Voiko ihminen enää muuta vaatia. En ainakaan äkkiseltään keksi.

B – Burpees, kyllä kiitos. Let the bodies hit the floor. Kiinteä osa elämääni, pidin tai en.

C – CrossFit, laji joka tuli  ja vei mennessään. Vaikka olen huono ja välillä (eli aika usein) itkettää ja suututtaa, kun ei osaa ja ei pysty, palaan silti ilta toisensa jälkeen paikalle, koska vaan niin siistii <3.

D – Don Huonot. Ei tarvitse perustella.

E – Elämä, tässä ja nyt uskon. Ei sitku, ei huomenna.

F – Fisher. Suksimerkkini. Oikein mukava. Fiilistakuu ja niin pois päin.

G – Golf. Kiva laji, tosin niin aikasyöppö, jotta jäänyt vähän taka-alalle. Pitäisi käydä enemmän. Ja hei tietty; Guns n’ Roses, elämäni bändi.

H – Heppa. Olen ratsastanut 3/4 elämästäni ja harrastaisin lajia edelleen jos olisi aikaa ja rahaa.

I – Islanti. Vaikuttava paikka. Tulen varmasti palaamaan joku päivä.

J – Jackrussellinterrieri. Maailman paras koirarotu. Kun on kaksi himassa, ei ole tylsää.

K – Koirat. Omat etenkin. Ja Kirjat, niiden ei tarvitse olla omia.

L – Lidl. Ainoa oikea ruokakauppa, todellinen helmi. Tulen palaamaan tähän, useasti.

M – Matkustelu. Do I say more. Kaikki rahat, kaikki lomat. Intohimo.

N – New York New York. Henkinen kotini Alppien lisäksi. Tänne on päästävä mielellään vähintään kerran vuodessa.

O – Olut. Maistuu viinin ohella. Mieluiten pienpanimosta. Mutta käy myös vähän isommastikin, ei niin tarkkaa. Parhaimmillaan hiihtopäivän jälkeen terassilla alppimaisemissa. Tai edes kylmänä, missä vaan. Tai no kunhan on kaljaa.

P – Purjehdus. Ainoa oikea tapa liikkua merellä. Vanha harrastus jonka pariin kaipaan säännöllisesti.

Q –  Quality. Panostan mieluummin laatuun kuin määrän. Jos ei rahat riitä, olen mieluummin ilman, kuin valitsen ihan hyvän. Tämän oppiminen otti aikansa, mutta luulen, jotta alan olla aika hyvä.

R – Rock. Mieluiten kovaa ja livenä.

S – Salli aka Salama McQueen. Toinen koiristani.  Humoristi vailla vertaa.

T – Tavastia. Paras keikkapaikka, aina.

U –  Ulkoilu. Maalla ja merellä. Jalan ja polkien. Kaikki käy. Mielellään vuorilla, jos saa valita.

V – Viini. Kuplilla tai ilman. Punaista, valkoista, roseeta, ei ole niin tarkkaa, kunhan on kuivaa, tai edes suht. Ruuan kanssa tai ilman ruokaa. Mieluiten seurassa, mutta menee myös yksin.

W – Wanderlust.

X – X2U parhaat treenitrikoot ikinä. Varsinkin jos himassa on koiria tahi muita karvaa laskevia otuksia.  Ei tartu karvat ja kestää pesua.

Y – Yö (siis se bändi). Suuremman toivottomuuden ja myötähäpeän tunteen aiheuttaa ainoastaan Lauri Tähkä.

Z – Zero. Ainoa limu jota juon ja sitäkin nykyään onneksi harvoin. Mutta ah, niin hyvää jäillä ja limellä.

Å – Åland. Hieno paikka, jonne pitäisi taas vuosien jälkeen lähteä käymään.

Ä – Äksön. Sitä on hyvä olla aina silloin tällöin. Pitää virkeänä. Ja elossa.

Ö – Ökyily. Autot, veneet mitä näitä nyt on. Ei kiinnosta. Ei nappaa.