En tiedä, olenko ainoa joka on tätä mieltä, mutta minusta Hullareiden tarjooma on parin viime vuoden aikana romahtanut aikalailla. Varsinkin kengissä ja vaatteissa valikoima on selkeästi huonompi kuin männävuosina. No niin tai näin, enpä sieltä kyllä mitään kummastakaan kategoriasta ole varsinaisesti vailla, joten sinällään ihan sama. Tai olisin ollut Gantin Chelsea-nilkkureita, jotka olen missannut jo useampana vuotena, mutta nytpä niitä ei sitten ollutkaan tarjolla.
Koitin etsitä interwebsistä jotain helppoa ja nopeaa laskuria oman kulutuksen hiilijalanjäljen laskemiseen, mutta en löytänyt. Niinpä joudun puntaroimaan asian nyt vähän näppituntumalla. Koitan välttää eeppisiä asiavirheitä, mutta pahoitteluni, jos niitä eksyy joukkoon.
Jatka lukemista ”Pari pientä ympäristötekoa tälle vuodelle ja muutama prosessissa”
Sattuipa tuossa männäviikolla duunishommis vähän vittumaisehko käänne ja nyt ei sitten huvita mikään. Paitsi syöminen (ja juominenkin huvittaisi, mutta sen onneksi saan hallittua). Asia ei nyt ole varsinaisesti isossa mittakaavassa mitenkään merkittävä, enemmänkin henkilökohtainen tappio, mutta sen verran ahdistaa vieläkin, että en ole saanut mentyä jumpalle viiteen päivään (perjantaina kävin jonkun mielenhäiriön vallassa juoksemassa, mutta hyvin laiskasti) ja syöminen on aikalailla ulkona kontrollista.
Tiedättekö ne hetket, kun tuntuu siltä että Universumi v***uilee ihan huolella? En tarkoita nyt oikeita ongelmia ja suruja, vaan sellaista pientä kiusaa, joka harmittaa aivan helvetisti, mutta ei nyt kuitenkaan loppujen lopuksi ole niin vakavaa. Tämä viikko on ollut sellainen. Kaikki mihin kosken, tuntuu hajoavan palasiksi (ja tämä ei siis ole valitettavsti metafora tässä kohtaa) ja Deezerin flowkin soittaa pelkkää paskaa. Aika paljon mä kestän, mutta en Tommi Läntistä mun soittolistalla. Lisäksi tuo loppumaton kylmyys vituttaa. Anteeksi. Jatka lukemista ”The (Un)Happines Project”
Kahvimaidon puuttuminen. Tämä on tosin vakavaa vain aamulla, iltapäivällä voi hädässä juoda mustana. Itse aamukahvia ei liene tarpeellista edes mainita. Sen puuttumisesta ei sitten selvitäkään enää pelkällä paniikilla.
Omat pihistyksen ja panostuksen kohteet ovat aika vakioituneet ja huomaan sniiduilevani kaikenlaisessa päivittäistavarassa ja panostavani sitten taas enemmän kulutuskestävyyttä (sekä ajallisesti, että iha fyysisesti) vaativiin tuotteisiin. Itse en ole koskaan oikein ymmärtänyt 20e suihkusaippuan tuomaa lisäarvoa tai kirjojen omistamisesti tulevaa mielihyvää (en käytännössä ikinä palaa kirjoihin), mutta en kyseenalaista hetkeäkään, kannattaako hyvästä hiihtorotsista maksaa 600 euroa.
SANNA R. 