Universumin sääntöjä

• Heitä lusikka tiskialtaaseen ja avaa hana. Aivan. Milloin tahansa, missä tahansa lusikka sijoittuu niin, että vesi osuu suoraan lusikan lapaan.
• Kolme ihmistä pyörätiellä, kaksi menossa samaan suuntaan, yksi kohtaavassa suunnassa. Huolimatta siitä, liikkuvatko kaikki pyörällä vai onko yksi jalan, kohtaavat kaikki kolme toisensa samassa pisteessä. Poikkeuksetta.
• Jätä minkä tahansa tärkeän verkkoasioinnin hoitaminen viime tippaan. Sivusto on alhaalla juuri tuona hetkenä. Checked.
• Lahjakortti/ilmaiskuponki, jossa on riittävän pitkä käyttöaika ja dedikoimaton kohde jää käyttämättä. Aina.
• Perusterve koira tulee kipeäksi tai loukkaa itsensä vain ennen lomamatkaa. Päivää ennen lomalle lähtöä duunissa alkaa hajota asioita, joiden ei edes teoriassa pitäisi olla mahdollisia.

The (Un)happines project

EDIT: Tämä on vanha, mutta oli jostain syystä plompsahtanut piiloon, joten julkaisun uudestaan (ja tuli taas ajankohtaiseksi tuumata näitä, kun ajaa kajautin toissa yönä liki +30 km/h valvontakameraan. Harmitti. Ja harmittaa varmaan vielä enemmän, kun kuitti saapuu).

                                                                                            * * *

Tiedättekö ne hetket, kun tuntuu siltä että Universumi v***uilee ihan huolella? En tarkoita nyt oikeita ongelmia ja suruja, vaan sellaista pientä kiusaa, joka harmittaa aivan helvetisti, mutta ei nyt kuitenkaan loppujen lopuksi ole niin vakavaa. Tämä viikko on ollut sellainen. Kaikki mihin kosken, tuntuu hajoavan palasiksi (ja tämä ei siis ole valitettavsti metafora tässä kohtaa) ja Deezerin flowkin soittaa pelkkää paskaa. Aika paljon mä kestän, mutta en Tommi Läntistä mun soittolistalla. Lisäksi tuo loppumaton kylmyys vituttaa. Anteeksi. Kun tänään (myöhässä) himaan tullessani totesin, että jaahas, treenit oli sitten siinä, päätin tarttua härkää sarvista (tämä taas on metafora) ja kumota viikkoa hallitsevan pahan karman listaamalla asiota, jotka ovat menneet kuitenkin ihan ok. Koska jumppa oli menetetty, arvelin, jotta voisin ottaa vähän viiniä. Joten ne hyvät asiat;

1. Viiniä oli ja on jopa vielä toiseen (ja kolmanteenkin lasilliseen).
    
2. Olen päässyt tällä viikolla jo kaksi kertaa treenaamaan, ja sekä ma että ti meni molemmat aika hyvin. Ei tullut PR:iä, mutta tuli hiki. Ja jalka kesti hypätä boxille. Ensimmäisiä kertoja viiteen kuukauteen.
    
3. Sain myytyä yhdet itselleni liian isot kengät ja sain niistä ihan hyvän hinnan (ja muistin jopa viedä ne tänään postiin).
    
4. Maanantaina oli liksapäivä ja saan kuin saankin maksettua tämän kuun luottokorttilaskuni ilman että kosken säästöihini. Ja pari sataa jää vielä ylikin. Tai no, riippuu tämän loppukuun ostoista, mutta toivoa on.
    
5. Saatiin ihan super-ihana uusi vuokralainen meidän toiseen vuokrakämppään.
    
6. Timberlandit ei olleetkaan liukkaat, vaikka tuo keli on ihan kuolema. Olen jostain syystä olettanut, että olisivat ja jemmannut niitä koko talven. Ihan turhaa näköjään. No, hyvä tässä vaiheessa huomata.
    
7. Söin eilen kevään ensimmäiset parsat ja oli aivan_sairaan_hyvää. Niillä tullaan elämään seuraava kuukausi.

   

8. Saatiin Norwegianin alesta pisteillä Tukholman lennot heinäkuulle . Lomaa ei ole ennen kuin syksyllä, joten parin päivän setti tulee tarpeeseen tuossa kohtaa.
    
9. Vanhempi koirista jaksoi tänään pidemmän lenkin. Ja on muutenkin ollut tällä viikolla viikolla vähän pirteämpi.
   
    
10. Koska oli pakko saada kymmenen täyteen, ajattelin käyttää tässä Happines Projectista varastamaani ideaa; pidä yksi hylly tyhjänä (kaapissa siis, ei metafora tämä tässä kohtaa. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan). No, nyt kun meillä on vähän enemmän tilaa, olen oikeasti käyttänyt tätä ja koska olen vähän neuroottinen tavaran (tai oikeastaan tavarattomuuden) kanssa, tuo tyhjä hylly kieltämättä omituista, perverssiä tyydytystä.
    No, menin tänään sitten hakemaan sitä tyydytystä ja onnenhyrskäystä;

    

    Mun Onnellisuus -hyllylle oli ilmestynyt kalsarit. Ja pallo. Se siitä sitten. No, oikeasti nauratti :). Eli viikkohan on ollutkin ihan hyvä. Tai sitten se on vaan tämä viini.

Jos voittaisin lotossa

Innostuin tuossa viime perjantaina, kun Eurojackpotissa oli taas se 90 miltsiä tarjolla, haaveilemaan, jotta mitäpä sitä tekisi, jos moinen, tai edes vähän pienempi summa kohdalle nasahtaisi. Sen verran meni kuitenkin sivuun, että unohdin kokonaan lotota, mutta onneksi se on vielä ensi viikolla tarjolla, jos sitten muistaisin paremmin.

No minkälaisia ajatuksia tuli? 

Hämmentävää oli se, että en oikeasti millään meinannut keksiä, ei lähtenyt laukalle niin sanotusti. Lainat maksaisin toki pois, mutta ei niitä ihan 90 miltsiä ole, vaikka vipu melko tapissa tällä hetkellä onkin. Mutta tuo summa on oikeasti niin iso, että tulee vaan kiukkuiseksi, kun ei keksi mihin sen loppuelämän aikana ehtisi tuhlata. 

No kokeilin, sitten jotta josko pienempi summa, vaikka miljoona, ei olisi tällaiselle keskituloiselle niin vaikea käsittää. Sama homma, lainat pois, auton upgradeus, keittö ja kylppäri remppaan. No, nyt ollaan siinä tilanteessa, että riippuen vähän autoon käytetystä summasta, tilille jäisi tuommoiset vajaa 500k. Sillä nyt ei vielä duunista hypätä pois, jos ei ole muita tuloja. Ja aika paljon saa olla niitä muita tuloja, että voisi pks:n kulurakenteellä jäädä himailemaan. Eli miltsi ei periaatteessa riittäisi. Helpottais kyllä, mutta ei tarjoaisi varsinaista lottovoittajan elämää.

Eli ei riitä, palataanpa takaisin siihen suuruusluokkaan kymmeniä miljoonia. Mitä mä sitten haluaisin? Vastaus oli aika selkeä, en periaatteessa mitään mitä mulla ei jo ole ja mihin mulla ei olisi mahdollisuutta, jos vaan olisi aikaa.

• Haluaisin treenata enenmän (no okei, voisin treenata jo nytkin enemmän, mutta silleen oikeesti)
• Haluaisin pelata golfia enemmän, niin että osaisi. Tämän on oikeasti aika kysymys, koska kierrokseen menee helposti siirtymisineeen se 6 tuntia.
• Haluaisin alkaa taas ratsastamaan. No tähän tarvitaan kyllä rahaakin, nykyisellä kulurakenteella en voi harrastaa siinä määrin kun haluaisin.
• Haluaisin hiihtää enemmän. Kuukausi tai pari olisi hyvä määrä, Alpeilla ja Uudessa-Seelannissa mielellään. 
• Haluaisin matkustaa, en hienommissa paikoissa, en kalliimmin kuin nykyään, mutta enemmän ja pidempään.
• Haluaisin alkaa taas purjehtimaan. Tässä toinen johon tarvitaan rahaa, koska järkevä vene maksaa enemmän kuin mitä tällä hetkellä on mahdollista haalia rahaa kasaan.

Mutta silleen aika tyydyttävä huomata, että oma elämähän onkin aika jees jo nyt, kai se tuo tietty niukkuus lisää asioiden kiinnostavuutta ja sitä kautta palkitsevuutta. Mutta let’s face the truth; kyllä mä silti koitan muistaa lotota ens viikolla ja salaisesti toivon, jotta voittaisin. Oishan se vaan siistii, kun sais tehdä mitä huvittaa. Eikä tarviis mennä duuniin. Vaikka ihan siistii sielläkin on, pääsääntöisesti. Ja siitä vielä maksetaan.

 

Seitsemän syntiäni

Muutamassa blogissa on kiertänyt haaste seitsemästä synnistä ja ensin ajattelin otsikon nähtyäni, että hyvä jumala, tuohon en kyllä lähde, tulee sen verta diippiä shittii, ettei uskalla edes itse lukea, jos noita oikeasti lähtee tunnustelemaan. Mutta nepä olikin siinä haasteessa sitten rajattu tuommoisiin aika turhanpäiväisiin aiheisiin, joten ihan kevyessä itsetutkisteluhengessä ajattelin sitten kuitenkin avautua.

Herkuttelusyntini

Oh dear, no ihan mikä vaan varmaan. Voiko sanoa vaan että määrä? No, jos nyt jotain tosi heviä pitää mainita, niin sanotaan nyt vaikka se, että mulle ei tuota mitään ongelmaa lusikoida purkillista Nutellaa kerralla  tai dippailla puolikasta patonkia oliiviöljyyn ja pistellä se menemään. Lisäksi voin syödä varsinkin kovia juustoja aivan loputtomasti. Ja loputtomasti tarkoittaa kohdallani oikeasti loputtomasti, suhteuttaa sen nyt vaikka sitten tuohon Nutellaan. Herkuttelusynniksi luen kyllä myös silloin tällöin lapasesta lähtevän viinin litkimisen. Pullo tai pari Rieslingiä ei tunnu missään. Tai Aperolia.

Ihonhoitosyntini

Ostan selektiivistä kosmetiikkaa ja käytän sitä hyvin laiskasti, välillä en ollenkaan. Purkit saattaa seisoa viikkoja käyttämättä ja hölvään naamariin vaan jotain Niveaa. Sitten saan taas jonkun tarmon puuskan ja jaksan hetken aikaa innostua. Herättelin tuossa toissailtana viimeksi innostustani tilaamalla parisadalla eurolla Cliniqueta Feel Uniquelta. Kun sai 20% alennusta, niin pitihän se.

Hiussyntini

Käyn kampaajalla kerran vuodessa. Tämä on siis ihan totta. Koska hiukset on pitkä ja niissä on oma väri, en vaan jaksa useammin. Pitäis kyllä, latvat on meinaan aivan karmeassa kunnossa tuossa kohtaa. 

Siivoussyntini

Puhtaiden pyykkien lajittelu.

Toisaalta, miksi lajitella, kun mies tekee tekee tällaista jälkeä?

 

Ystävyyssyntini

En pidä yhteyttä. En vaan saa aikaiseksi. En soita, en laita viestiä. Lisäksi olen tosi huono tykkäämään Instassa ja Facessa. Noissa viimeksi mainituissa olen kyllä koittanut parantaa tapani ja joskus jopa kommentoinutkin jotai.

Pukeutusmissyntini

No ne neuleet, huivit ja raitamekot.  Ja sit mä pidän aina samoja vaatteita. Sit mä ulkoilutan koiria iltapissalla yöpuvussa, pyyhe päässä ja Reinot jalassa. Ja nuo meikäläisen yöpuvut on aikalailla kulahtaneita.

Näytin koko talven tältä.

Parisuhdesyntini

Mjaa, tätä pitäisi kai kysyä toiselta osapuolelta. Tähän kai kuuluu vastata silleen kliseisesti se yhteisen ajan puute arkena. Mutta en mä nyt tiedä, onko se varsinainen synti jos se on molemmille ok. Hengataan me kuitenkin esmes tuolla jumpalla yhtäaikaa, vaikka siellä ei paljon seukkailmaan ehdi.

 

No aika softia tavaraa, mutta en mä kyllä tosiaan niitä oikeita halua edes itse kirjoitettuna lukea. Hirvee myötähäpeä vaan sitten itseä kohtaan. Tai ehkä joskus, sit kun niistä on päässyt eroon, niin voi huvittuneena muistella. Että aattele, silloinkin tein silleen, onneks en enää. Tulee sit semmoinen paremmuden tunne, on itseään parempi (tämän termin olen muuten oppinut Aku Ankasta, siellä oli semmoinen yhdistys, Itseään Parempien Ihmisten. Oli minusta aivan loistava, olen käyttänyt usein). No, jätän asian hautumaan.

Ämpärilista kesälle 2018

Teen mielelläni listoja ja kesän ämpärilista on yksi suosikeistani. Siitä on sitten kätevä lokakuussa katsoa, mitä kaikkea sitä onkaan jättänyt tekemättä. Koska uskon vakaasti, että nämä kelit tulevat jatkumaan läpi kesän aina syyskuun loppuun saakka, valikoin listalle lähinnä ulkoilmassa toteutettavia aktiviteetteja.

Käy Skifferissä pizzalla

Siellä Liuskaluodon Skifferissä siis. Tai ainakin siellä. Kalliossakin voi käydä ja Viiskulmassa, jos jää aikaa. Viime kesänä ei käyty kertaakaan, sitä edellisenä, kun treenailin HSS:llä, tuli käytyä vähän useammin, koska koko kesän lauttalippu sisältyi treenimaksuun ja pizzoistakin sai rabattia. Liuskasaari on ihana paikka, Skifferin pizzat kelpoja ja rose kylmää. 

Käy Vallisaaressa, Lonnassa ja Isosaaressa

Kaikki kolme edelleen näkemättä, vaikka saavutettavuus ei ole kovin vaativa. Ihan paras tapa olisi pakata eväät ja juomat messiin, viettää aurinkoinen picnic-päivä Tallinnan laivoja ihmetellen ja palata illalla Kauppatorille, ottaa drinkki tai pari jollain keskustan trendikkäällä terdellä ja hiipiä Putte’s:n kautta auringon noustessa himaan. Sama konsepti toimii myös Suomenlinnassa. 

Visiteeraa kaupungin parhaat terassit

Mattolaituri, Löyly, Hamptons Bay, Merikerho, Sikala, Torni. Mitä näitä nyt on. Hernesaarenrantaan minulla on hieman ristiriitainen suhtautuminen. Voi olla, että annan sille vielä mahdollisuuden, voi olla että en. Varsinaisesti paikka ei mun nimeä huuda. Ja vähän sama homma Altaan kanssa, paikka on loistavasta sijainnistaan huolimatta vähän, no keskeneräinen ja ei niin viehättävä. 

Pyöräile aina kun voit

Olen jotenkin hiton laiska lähtemään pyörällä vaikkapa nyt kaupungille. Jotenkin se on muka niin vaivalloista lukita sitä joka paikkaan ja kaikkea muuta outoa. 

Pelaa golfia 

Ja mielellään enemmän kuin muutama kierros. Tämä sillä varauksella että paikat (ja auto) kestää. Meillä on melko hyvä työpaikkaetu Nevakseen, joten sitä pitäisi käyttää enemmän. Olen muutamana kesänä tehnyt niin, että ajan ennen duunien alkua pelaamaan. Tämä tarkoittaa sitä, että tiiaamaassa on oltava joskus kutosen jälkeen (eli herätys on noin klo 5). Mutta kun paikalle pääsee; priceless, sanon. Eikä ole ruuhkaa. Täytynee taas koittaa motivoitua. 

Käy Haukilahden Palviljongilla syömässä

Tajusin vasta nyt, että sinnehän pääsee metrolla. Tai no melkein, mutta loppumatkan voi mennä sillä pyörällä. Autolla menemisessä on aina se huono puoli,  ettei voi nauttia sitä purjehdusseuramiljööseen oleellisesti kuuluvaan Riesling-lasillista (pulloa). 

Käy aamulenkillä

Niin varmasti. Aloitankin heti huomenna. Kun ostin sen sykemittarinkin. 

Käy Kauppatorilla aamukahvilla

Tämä siitä huolimatta, että kahvi ei siellä ole mitenkään erityistä, ainoastaan helvetin kuumaa. Lisäksi saatavilla on ainoastaan punaista maitoa. Ja se lihiskin on melko kamala. Mutta silti, tunnelma korvaa puutteet. 

Keksi keino päästä purjehtimaan

No, ainakin yksi vene on johon varmasti pääsisin, kunhan saisi aikaiseksi raivattua kalenteriin tilaa.

 

Semmoisia juttuloita. Haastavaksi asian tekee se, että lomaa ei ole kesällä ollenkaan. Eli listaa on käytävä suurelta osin läpi viikonloppuisin. Tällä hetkellä tilanne näyttää kesäviikonloppujen osalta kuitenkin melko hyvältä, koska siellä on ainoastaan yksi kiinnitys heinäkuun lopussa, kun mennään Tukholmaan. Tallinnassakin käydään Gunnareita katsomassa, mutta se on onneksi viikolla. Joskus kun on ollut niin, että vapaita viikonloppuja ei toukokuun lopun jälkeen juuri ole. Tavallaan se on ihan hyvä että esim. Ruississa on nykyään niin paska kattaus, ettei sinnekään tarvitse lähteä. 

 

 

 

 

 

 

 

 

What would MacGyver do

Keskiviikon Hesarissa oli hassun hauska uusavuttomuustesti, jossa saattoi testata omaa selviytymiskykyään elon eri osa-aluille. Testissä oli osa ihan kelpo väittämiä, mutta MacGyver -statuksen sai kyllä vähän liian helpolla, varsinkin kun aika koville pisteille pääsi jo hokaamalla, että kysynpä Googlelta.

Tämän innoittamana aloin tuumaamaan, millä taidoilla olisin itse valmis myöntämään MacGyver -mitalin. Jätin pohdinnoissani suosiolla ulkopuolelle sellaiset special -skillit kuten veden muuttaminen viiniksi, lentäminen tai vain yksillä käyminen. Vaikka näillä taidoilla kyllä laatan eittämättä ansaitsisi. Ja pakollinen tarkennus; nyt kun puhutaan MacGyverista, tarkoitetaan nimenomaan sitä ainoaa oikeaa MacGyveria, ei mitään pojan kloppia, joka kuulemma nykyään seikkailee.

Ymmärtänette mitä tarkoitan?

No mutta, ohessa muutama skilli, joita ei siis itselläni ole, jotka menee kyllä omassa kontekstissani heittämällä MacGyver -levelille:

Granaattiomenan kuoriminen. Tai miksikä sitä nyt kutsutaan niiden syömäkelpoisten osien irroittamista. Juutuuppi on täynnä kaikenlaisia videoita, jolla siemen pitäisi irrota jotta kops vaan, mutta huijausta ovat kaikki, sanon. Hetken aikaa hedelmän kanssa riehuttua keittö näyttää siltä, kuin siellä olisi teurastettu sika tai pari ja kahvinkeittimen ja leivänpaahtimen välistä löytyy noin kolme siementä, jotka on jossain välissä irronneet. Näitä minä ostaisin valmiiksi perattuna, jos Lidlissä olisi.

Mangon halkaiseminen niin ettei osu keskelle kiveä. Olen aivan varma, että se kivi liikkuu sen mukaan, mihin kohtaa alat veistä tarjota. Muutenkin koko hedelmä on aika perkele kuoria, mutta näitä sentään saa pakasteesta valmiiksia paloina, myös Lidlistä.

Virkkaaminen. Saan hikiseen (eikä tämä ole metafora) aikaan ketjusilmukkaa ja silloinkin meinaa kieli jäädä väliin. Ja tämänkin vain äärimmäisen pakon edessä. The Real MacGyver toki virkkaa tarvittaessa vaikka lentokoneen, mutta minun asteikollani pääse tähän luokkaan jo patalapulla (omista yrityksistä tuli peruskouluaikana barbien hattuja).

Ranskalaisen letin tekeminen omaan päähän. Miten se on edes teoriassa mahdollista?

Ananaksen paloittelu sellaisiksi palasiksi, joita Thaimaassa tarjoillaan. Silleen pitkittäin, jos tiedätte (internet ei tiennyt, yritin etsiä kuvaa). Jos en olisi nähnyt, epäilisin että heillä on joku työkalu siihen hommaan. Tai siis onhan heillä, se puukko, mutta en vaan tajua, miten ne on mahdollista viipaloida siihen muotoon.

Tortillan täyttäminen sopivalla määrällä täytettä. Vai oletteko joskus nähnyt jonkun onnistuvan tässä? Juu, en minäkään.

Itsestään sulkeutuvan jääpalapussin täyttäminen niin, että kaikki palat tulee täyteen. Trust me, mä olen todellakin kokeillut kaikki keinot.

Inkiväärin kuoriminen. Tähän on pakko olla joku nerokas tapa, koska ei se nyt voi olla noin vaikeaa.

Näitä on varmasti muitankin, mutta muistuvat yleensä mieleen vasta siinä vaiheesa kun homma realisoituu.