Mitä voi tehdä Muoniossa?

Vaikka en mikään varsinainen city-näätä olekaan, en ole oikein koskaan syttynyt noille mökkihommille. Toki, jos tarjolla olisi beach house -tyyppinen ratkaisu Hangossa, saattaisi mieli olla toinen, mutta koska ei ole tullut vastaan, niin varmaksi en voi sanoa.

No, nyt olen kuitenkin sitten ollut jo jokusen vuoden tilanteessa, jotta miehen kylkiäisenä tuli mökki. Mökki, joka ei todellakaan ole Hangon sykkeessä, vaan matkaa pihasta pihaan kertyy reilut 1000 kilometriä. Ja ilmansuunnista kun katsoo, niin tuo matka on aikalailla vertikaalia, eli mökki ei ole esimerkiksi etelä-Ruotsin rannikolla. Tavallaan välimatka on onni, koska se asettaa luonnollisen rajoitteen sille, kuinka usein tuolla on edes teoreettinen mahdollisuus visiteerata.

No, en ole aikaisemmin juuri visiteerannut, vaan todennut, että lomapäiviä on toimistorotalla sen verran niukasti, jotta ne poltetaan jossain kauempana. Mutta tilanteet muuttuu, ja niinpä tänä syksynä hyppäsinkin itä-rannikon koneen sijasta siihen Kolarin junaan. Koska miksipä ei.

Parin päivän Ylläksen hotellilööbailun jälkeen siirryttiin sitten sinne varsinaiseen kohteeseen eli mökille. Paikkaan jossa vesi haetaan lähteestä, kala järvestä ja telkkarista näkyy Sub vain hyvällä säällä (ja olettaen, että Oloksen lähetin ei ole alhaalla). Totuuden nimessä todettakoon, että tässä vaiheessa olin vielä siinä uskossa, jotta vietämme osan ajasta Levillä pallon perässä ja samalla hotellimukavuuksista nauttien. Mutta toisin kävi. Intouduin niin totaalisesti mtb-hommiin, jotta sieltä mihinkään joutanut.  Kolmantena päivänä julistin suureen ääneen tulevani ensi vuonna uudelleen. Kolmeksi viikoksi. Vähintään.

Residenssi on siis Muoniossa, Pallaksen ja Oloksen hoodeilla. Kumpikaan kohteista ei nauti samanlaista elämyskeidasmainetta kuin vaikkapa Levi, mutta mikäli arvostaa enemmän tunturissa ja jänkhällä ryskämistä, kuin Hullu Poro Areenan artistikattausta, kannattaa suunnata tänne. On heittämällä Suomen parhaat mestat tunturiasioiden harrastamiseen niin pyörällä, jalan kuin hevosella.

Meillä ehdottomasti ykköshomma oli se pyöräily. Alun pitäen oltiin suunniteltu lähtevämme Hetta-Pallas -vaellukselle, mutta ikävähkö flunssanpoikanen romutti suunnitelmat. Päädyimme kuitenkin menemään pyörillä Hannukuruun, johon olin luvannut toimittaa Jallupullon työkaveria varten. Hän oli muutaman viikon päästä menossa samalle reitille. Vaikka vaelluksen väliin jääminen harmittikin, oli tuo pyöräretki yksi reissun parhaimpia, vaikka osan matkasta zygää saikin kantaa, jotta perille päästiin. Reitti lähtee Ketomellasta, johon Pallakselta on noin tunnin verran autolla. Reitin varrella on autiotupia, nuotiopaikkoja ja puroja vedenottoa varten, joten oikein oiva retkikohde tämä.

Toinen hyvä, Pallakselta todella helposti saavutettava pyöräilyreitti on Ratsupolku. Tänne lähtiessä kannattaa tosin vähän aprikoida viime aikoja säätä, reitti nimittäin kulkee osan matkaa jänkhällä, ja siellä voi olla paikkapaikkoin polulla todella märkää (eli tällaiselle lyhyt jalkaiselle savolaiselle haaruksiin). Mutta jos ei sitä säikähdä, niin matkaan vaan. Helppo ja mukava, mittaa vajaa 15 kilometriä, joten ei senkään puoleen paha.

Pyöräilyn lisäksi suosittelen ehdottomasti kokeilemaan myös ratsastusta. Tästä toki saa enemmän irti, mikäli perusasiat on edes jollain lailla hallussa, mutta ihan aloittelijakin pärjää, sen verran leppoisia ovat Tunturiratsujen hobuset. Retkiä on eri pituisia, meillä oli varattu neljän tunnin setti,  mikä oli kyllä ehkä aika pitkä, koska maasto on suurelta osin sen verran vaikeakulkuista, että liikutaan lähinnä käyntiä. Mutta maisemat oli hienot ja nuotiomakkara hyvää. Joten sen puoleen kannatti.

No mitenkäs nyt, kun aikaa kulunut ja vettä Muonionjoessa virrannut, vieläkö olen kolmeksi viikkoa palaamassa? Luulenpa että kyllä joo. Maastopyöräily kiinnostelee edelleen (ja valitettavasti myös uusi pyörä, ainakin läski, sähköstä en ole vielä päässyt itseni kanssa yhteisymmärrykseen) ja junamatkailu rahoittaa ilmastotuskaa. Ja se kolme viikkoa olisi hyvä siinäkin mielessä, että voisi sitten käydä siellä Norjassa. Ja ehkä Levillä lyömässä palloa, jos oikein intoutuu. Ja vaeltaa sen väliin jääneen Hetta-Pallas siivun.

Koska miksipä ei.

 

Ehkä hienoin auringonlasku mitä olen hetkeen nähnyt #nofilter

Lopuksi joudun kyllä tunnustamaan, jotta ilmasto-omatuntoni oli kuitenkin sen verran venyvä, jotta ostin jouluksi lennot Vietnamiin. Mutta vasta toiset lennot tälle vuodelle ja kohteessa ollaan liki kolme viikkoa.

Mene Lappiin – Ylläs

Käytiin syyslomalla Lapissa. Tarkemmin sanottuna Ylläksellä ja Muoniossa, Oloksen ja Pallaksen hoodeilla. Aikaa meillä oli varattu lomailulle pari viikkoa, joka on tuossa kohtaa vuotta varsin passeli aika; ei tule kiire, mutta ei ehdi kyllästyäkään. Pidempään jos meinaisi olla pitäisi liikahtaa sitten hetkeksi vaikka Norjan suuntaan tai jotain vastaavaa.

Vähän vääristynyt panoramakuva Palkaskerolta

Mutta meillä oli siis suunnitelmissa semi-budjettiloma (joka sulkee yhtälöstä Norjan), joten paria Ylläksen hotelliyötä lukuunottamatta oltiin omalla mökillä ja tehtiin sieltä päiväretkiä lähiseudun tuntureihin.

Itse olen ollut tähän saakka vähän nihkeä polttamaan lomapäiviä mökillä lööbailuun, mutta näin ilmastonmuutoksen aikana tuumin,  että voisihan tuota kokeilla mennä lomalla jonnekin, mihin ei tarvitse lentää. Ja kuulkaas, en kadu, menen ensi vuonna uudestaan. Olen onneksi siitä onnekkaassa asemassa, jotta puoliskolla on mökki Muoniossa, joten senkin puoleen painetta käyttöasteen nostamisessa on (ja lomailun kokee harhaanjohtavasti olevan jotenkin puoli-ilmaista, mitä se ei tietenkään ole).

No mikä siellä oli sitten niin hienoa?

Ensinnäkin itse matka. Mikään ei ole siistimpää kuin makuuvaunussa matkustaminen. Jopa niin siistiä, jotta tuumin hetken meneväni seuraavan kerran Amerikkaan, en nyt junalla, mutta laivalla. Oma hytti, saa nukkua pitkällään ja ravintolavaunussa tarjoillaan juomaa pikkutunneille asti. Vaikka maksoimme auto-junapaikasta varmaan korkeimman taksan mukaan (koska ruska), en koe reilun 300€ sijoitusta silti kalliiksi. Kohteeseen tulee meiltä kilsoja vähän päälle 1000, joten pelkkään bensaan palaisi reilusti 150€. Siihen kun lisää ABC:llä nautitut kahvit, sämpylä, kokikset ja muut tarpeet, sekä mahdollisesti matkalla yöpymisen, jää helposti voiton puolelle. Ja vaikka tuonne periaatteessa ajaisikin  yhdellä siivulla (mitä olen nuorempana tehnyt), polttaa siinä säästetyssä ajassa yhden päivän palautumisessa. Ja lisäksi on sitten niillä todella vanhoilla silmillä väistelemässä poroja. Eli ääni VR:lle. Auto kyytiin Pasilassa, lähtöbisselle Nurkkaan ja alakerran Lidlin (ja Alkon) kautta matkaan. Ja aamulla heräät Kolarissa. Voiko iisimpää olla. No ei.

Meillä oli siis oma auto mukana. Ja zygät. Ja helvetikseen kaikkea muuta, kuten golf-kamat, joita ei kertaakaan käytetty, sekä retkeilykamat, jotka myöskin jäi ikävästi korkkaamatta. Mutta aivan täynnä oli Volkkari, kun kohti Yllästä lähdettiin menemään.

Kaksi ensimmäistä yötä oltiin siis Ylläksellä, Hotelli Saagassa. Tarkoituksen oli käydä tutustumassa heidän maastopyörähommiin. Keli oli ensimmäisenä päivänä vähän märkä, joten se meni lähinnä elpyessä kylpylässä, mikä oli ihan hyvä, koska ravintolavaunusta oli hankittu seitin ohut darra. Mutta sunnuntaina sitten päästiinkin jo tosi toimiin Pyhäjärven lenkille. Mitään en ole näköjään oppinut, koska vähän silleen takki auki lähdettiin reilun 30 kilsan lenkille (tunturi ylitetään, ei kierretä), vaikka poluilla olen oikeasti polkenut varmaan joku viisi-kuusi vuotta sitten viimeksi. Ja sepä sitten rankaisi. Meinasin lähinnä kuolla, kun nitkutin Trekiä Kukastunturin laelle, voidakseni jatkaa varsinaiselle reitille Pyhäjärveä kiertämään. Mutta selvittiin ja illalla sitten täristiin Saagan porealtaassa.

Aina oppii etelän hiihtäjä jotain uutta;Ylläksellä on gondola. Luulin että Levillä olisi Suomen ainoa. Tällä voi ajaa korvausta vastaan ylös zygän kanssa, jos alamäkihommista tykkäilee. Itsellä ei pää kestä moista rytkytystä.

Huipulla. Eli periaatteessa lähtöpisteessä. Melkein kuolin.

Olen käynyt todella vähän Lapissa ja Ylläksellä en käytännössä koskaan aikaisemmin, paitsi Jounin kaupassa, ja paikka yllätti kyllä positiivisesti näin syksylläkin (ei siis Jounin marketti, vaan se kaikki muu). Hyvää hoodii mtb-asioihin, parhaimmillaan varmaan alamäkihommissa, ok palvelut Äkäslompolon puolella ja muutenkin jees meininki. Menen toistekin. Levillä olen ollut hiihtelemässä joskus kauan ennen kuin koko Helsinki löysi paikan, mutta näkisin että ei ole ehkä ponnistelun arvoinen. Mieluummin lennähdän kahdessa tunnissa Salzburgiin ja hoidan asian siellä. Eli itsellä Lapin parasta antia on ehdottomasti tuo sulan aikaan tunturissa ryskäminen.

Ylläkseltä jatkoimme varsinaiseen kohteeseen, eli mökille Muonioon. Mutta siellä oli sen verran tapahtumia, että ansaitsevan oman lukunsa.

Vaikka Pitkä Kuuma Kesä on ehdoton elämäni elokuva tässä skenessä, on Napapiirin Sankareilla myös tietty sympatia sydämessäni, koska Lavikainen <3.

Koska miksipä ei.

 

 

Pieni road trip Virossa

Keksin tuossa männä talvena, kun keskustelu lentomatkustamisesta kävi kiivaimmillaan, jotta haluan lähteä käymään kesälomareissulla Virossa. Siis muutakin kuin ympäripäissään risteilyllä Tallinnaan ja takaisin. Ja koska matkalla on hyvä olla aina joku tarkoitus ja kohde, valikoitui tämän reissun teemaksi ridaushommat Muhun saarella, Tihusen hobusemajassa. Emme ole Virossa juuri Tallinnaa kauempana käyneet, itse joskus aikanaan Vergissä purjehtimassa, mutta muuten ei, joten odotuksia tavallaan oli, mutta sitten kuitenkaan ei. Mentiin silleen avoimin mielin.

Kaiken kaikkiaan antaisin retkelle arvosanan 9-. Ja tuohon, miksi ei täysin kiitettävä, on olemassa hyvinkin konkreettinen syy. Mutta palaan siihen tarinan lopussa.

Ajankohta

Reissu tehtiin juhannusviikolla. Meillä ei ole oikein ollut tapana pidellä lomia kesäkuukausina, joten tämäkin valittiin sitten sillä ajatuksella, missä kohtaa menisi vähiten lomapäiviä ja kuumin sesonki ei olisi vielä päällä (niin duunissa kuin kohteessakin). Ja valinta osui aika nappiin. Majoitukset oli vielä low seasong -hinnoilla ja kapasiteetilla, eikä ihan joka paikka ollut turvoksissa turisteja. Ymmärrykseni mukaan kovin sesonki alkaa heinäkuun  alusta ja kestää sitten sinne elokuun puolen välin tietämiin. Tosin eipä nuo hinnat nyt mitenkään jäätävän paljon näytä nousevan noillekaan kuukausille. Kiusa tulleen sitten enemmänkin palveluiden saatavuudesta.

Reitti

Viro on siitä hieno maa, jotta välimatkat on lyhyet. Tunnissa hurauttaa helposti kiinnostavasta lokaatiosta toiseen. Meillä reittiä rytmitti etukäteen buukatut ridaushommat, joten kovin isolle improvisoinnille ei jäänyt tilaa. Toki heti ensimmäiseen iltaan mahtui jo majapaikan vaihto, koska olin piheyksissäni varannut Haapsalun majoituksen liki 10 km päässä kaupungista, ja se oli vähän too much. Mutta reitti oli siis Tallinna – Haapsalu – Kuresaari – Muhu – Pärnu -Tallinna. Noiden kaikkien kohteiden välimatkat, Pärnu – Tallinna väliä lukuunottamatta, tuntui olevan se 75 km ja tuo viimeinen siivu sitten vajaa tuplat ja tiet varsin ok kunnossa. Ei nyt mitään high wayta, mutta ei kärrypolkujakaan. Ja liikenne varsin hiljaista ainakin tuohon aikaan. Toki osa virolaisista ajaa aika reikä päässä, ja varsinkin risteysalueita tunnuttiin yleisesti käytettävän ohitteluihin, mutta muuten ei mitään mainittavaa.

Haapsalu

Ensimmäinen kohde oli Haapsalu, joka valikoitui lähinnä siksi että muuten olisi pitänyt luukuttaa eka iltana tuonne Kuresaareen asti ja se ei oikein hotsittanut. Meillä oli siellä aikaa ilta ja vähän seuraavasta päivästä, joten mitenkään hurjan paljon ei paikkaa ehditty koluta. Pieni, uinuva mesta, jossa vähän rantabulevardia ja mukavia ravintoloita. Varmasti mukava paikka olla vähän pidempäänkin, mutta meillä jäi nyt tähän.

Saarenmaa

Seuraavana päivänä ajelimma Saaremaalle Kuresaareen. Tänne meillä oli varattu kolme yötä sillä ajatuksella, jotta kävisimme pelaamassa, mutta keli oli sitten sen verran lämmin, jotta kiinnostelikin sitten enemmän istua terassilla valkoviinilasi kourassa, kuin olla ötököiden syötävänä mailan varressa.

Kuresaaresta löytyy majoitusta aina edukkaista B&B -ratkaisuista kalliisiin kylpylähotelleihin, ihan miten kukkaro kestää. Itsellämme oli ensin mainittu ja toimi varsin hyvin, kun ei nyt mitenkään erityisesti jakseta noissa altaissa lilluskella. Myös ravintolatarjonta on oikein mukavaa, sekä laadun että hintatason puolesta. Vahvan suosituksen voin antaa ravintola La Perlalle, josta saa aivan sairaan hyviä simpukoita alle kympillä ja jos pizzaa tekee mieli, niin sitten Saarenmaakera.

Kuresaaressa kannattaa vuokrata pyörä, jos semmoisen vaan jostain löytää. Meillä piti kuulua majoitukseen, mutta ei sitten kuulunutkaan ja jotenkin jäivät hankkimatta. Vaikka siirtymät ei ole pitkä, sujuvoittaa zygä hommaa huomattavasti.

Itse Saarenmaalla aikaa saisi varmastikin kulumaan helposti sen viikon, mutta koska meillä oli käytännössä vain se kaksi päivää, priorisoimme terassivalkkareiden lisäksi Sorven Majakan, joka oli noin 40 km päässä Kuresaaresta. Ehdottomasti visiteeraamisen arvoinen paikka, varsinkin kun majakkaan pääsee myös sisälle.

Muhu ja Tihusen talli

Kuresaaresta siirryimme matkan varsinaiseen huipentumaan eli ridaushommiin Muhulle. Olin varannut etukäteen käteen kahden yön majoituksen ja kahdet ratsastukset, mutta oli niin mukavaa, jotta päädyimme vielä lähtöaamuna ottamaan kahden tunnin retken. Kirjoittelen tästä aiheesta vielä kokonaan oman tarinansa, mutta tässä kohtaa tyydyn toteamaan, jotta jos yhtään kiinnostaa, mene. Ei ole ilmaista, mutta joka euron väärti. Tilalla on liki 200 eestinhevosta, jotka elävät ulkona laumoissa ympäri vuoden ja  mielettömät puitteet maastohommiin. Ja homma onnistuu, vaikkei olisi koskaan aikaisemmin hevosen selässä ollut. Paikka on siis Tihuse.

Pärnu Beach

Tämän jälkeen siirryimme viimeiseen osuuteen eli Pänu Bechille. Ja täytyy kyllä sanoa, että tämä osuus yllätti kyllä kaikkein isoimmin. Pärnun ranta on oikeasti todella siisti aka cool mesta. En tiedä oliko mulla jotain piileviä ennakkoluuloja, joita en edes itselleni myöntänyt olevan, mutta joka tapauksessa, menen toistekin. Rannalla on ihan uber-hyvät mahdollisuudet kite-surfaukseen ja varmasti suppailuunkin, jos tuulta on vähemmän kuin nyt oli. Ja hiekkaa riittää kilometrin verran köllöteltäväksi, mikäli aktiviteeti ei nappaa. Joka paikkaa on lyhyt matka ja hintataso on suht edullinen. Toki itse asiassa tajusin juurikin, etten ole koskaan käynyt noissa Välimeren perinteisissä rantalomakohteissa Turkissa, Bulgariassa ja mitä näitä nyt on, joten en lähde vertailuväittämään mitään mihinkään suuntaan, onko joku kohden parempi tai halvempi. Mutta autolla niihin ei ainakaan pääse, sen pystyn väittämään.

Ja sitten voinkin antaa muutaman tipsin, näin kokeneena Viron matkaajana:

• Jos pystyt yhtään joustamaan HEL-TAL-HEL -välisissä lautta-aikatauluissa, se todellakin kannattaa. Hintaerot primetimen ja halvimman välillä olivat tuolloin juhannusviikolla enimmillään 150€/auto ja kaksi matkustajaa. Me maksettiin menomatkasta Viking Expressilla 68 € ja paluusta Eckerölinella 58 €. Kalleimmillaan samoilla päivillä olisi joutunut maksamaan yli 200 € per siivu. Ja nykyäänhän pääsee myös Seawindilla Vuosaaresta Muugaan , joka on kaikin puolin logistisesti järkevämpi vaihtoehto, kuin nuo muut satamat. Ja halvempikin. Toki laivalla on vähemmän huvituksia, mutta jos sille ei pane arvoa.
• Jos menet Saarenmaalle, osta lauttaliput ennakkoon. E-tiketeille on oma, automaattisesti auton rekkarin tunnistava jono, toisessa maksetaan portilla, joten voitte arvata, kumpi vetää paremmin. Liput voi saa täältä. Lipun voi vaihtaa veloituksetta toiseen lauttaan, jos aikataulut muuttuu ja ainakin me päästiin ajamaan suoraan aikaisempaan lauttaan, myös ilman lipun vaihtamista.
• Auton varustuksessa pitää olla jauhesammutin ja huomioliivi, mutta vastoin internetissä kiertävää huhua, rengasstoppareita ei vaadita. Itse kävin semmoiset hädissäni Motonetistä ennen lähtö hakemassa. Turhaa.
• Internetissä kiertää myös huhu, jotta poliiseja on paljon ja tykkäävät pysäytellä varsinkin turisteja, mutta me nähtiin maantiellä yhden ainoan kerran. Eikä pysäyttäneet.
• Teiden kunto on verrattavissa ihan meidän maanteihin. Motariakin löytyy Tallinnan suuntaan, mutta muuten aika perus kaksikaistaista pätkää. Ei mitenkään erityisen hyvässä tai huonossa kunnossa.

Ai niin ja se miikka; sain tuolta Tihusesta elämäni ensimmäisen Noron (ja toivottavasti myös viimeisen) ja huuto-oksensin Pärnussa ensimmäisen yön. Ei ollut kivaa.

Kuuba libre Part 2. Trinidad

Trinidad on noin 360 km Havannasta etelään sijaitseva pikkukaupunki. Internet ilmoittaa kaupungissa olevan liki 70 000 asukasta, mutta mukaan lienee laskettu myös ympäristön maaseudun popula. No, niin tai näin, paikka on ehdottomasti vierailun arvoinen.

Kuuba libre part 1.

Kuuba on keikkunut matkailun pucket listallamme jo pidemmän aikaa, joskin hieman uinuvana ja aina muiden tieltä väistyvänä kohteena.Nyt kuitenkin pamahti loppusyksystä 2017 Facebookin Lentodiilit -sivustolle tarjous johon tartuimme; menopaluu Air Canadan lennoilla Helsinki-Havanna 514 €/hlö. Siirtymät olivat tosin kahdella vaihdolla ja matka-aikakin kasvoi yli 20 tuntiin molempiin suuntiin, mutta säästö oli kuitenkin sitä luokkaa Finskiin verrattuna, että jaksoimme istua Amexin piikkiin loungessa muutaman tunnin.