Tyhmä, laiska ja saamaton

Olen joutunut looppiin, jossa käyn itseni kanssa joka sunnuntai keskustelun, vakuuttelen aloittavani paremman ja omassa hallinnassa olevan elämän heti huomenna. Menen treenaamaan, syön paremmin (ja etenkin vähemmän), otan vitamiinit, menen ajoissa nukkumaan, luen kehittävää kirjallisuutta (Jodelin sijaan), hoidan ihoa,  juon vähemmän viiniä ja enemmän vettä,  ja mitä näitä nyt on. Tiedättehän, että olisin silleen semisti parempi versio itsestäni, pysyvästi. No, ilmeisesti en kuitenkaan ole kovin hyvin onnistunut, koska näitä kehityskeskusteluja on ollut tänä syksynä lähinnä viikoittain.

Jos nyt otetaan tarkastelujaksoksi vaikka kulunut viikko; onnistuimme saamaan viime viikon perjantaille liput Rivieraan Bohemia Rhapsodyn (oikein viihdyttävä muuten) ja jostain tuntemattomasta syystä tilanne eskaloitui niin, että lauantaina olikin sitten darra. No ei hyvä, koska koko päivä menikin sitten ihan hanuriin; kaikki pakolliset viikonlopun toimet, kuten pyykki, kauppa ja siivous siirtyikin sitten ihanasti sunnuntaille. Ja koska sunnuntaina fiilikset oli edellisestä päivästä johtuen kuin käpyjäisellä oravalla, enkä oikein kyennyt jälkidarran mainingeissa edes jumpalle, oli viikon alku taas oikein ylentävä. Aloitetaanpa nollasta. Sen verran valmistelin kuitenkin paremman ihmisen elämääni, jotta keittelin inkivääristä juoman, jota jopa muistin juoda joka aamu, tyhjään vatsaan, kuten ohjeessa neuvottiin. Liekö tämä oman aikansa kookosöljypurskuttelu, en tiedä, mutta hitokseen paljon mukavampi suutuntuma on tässä, kuin siinä hommassa. No juoma loppui tänään, joten siirryin luontevasti viiniin.

Viikkoon olin silloin sunnuntaina morkkispäissäni suunnitellut kuuluvan treenejä viisi kappaletta, kevyttä ja ravitsee safkaa, hyvin nukuttuja öitä ja mitä nyt sellaisen super-ihmisen elämään kuuluu. No miten on mennyt; maanantaina kävin lenkillä ja tiistaina treeneissä. Keskiviikkona läksin sitten Tallinnaan duuniporukan kanssa ja vastoin kaikkia suunnitelmia, vedettiin sitten, ei seitinohuet, vaan semmoiset paksun juuttikankaan mittaiset päkät. Illasta onneksi ymmärsin lopettaa ajoissa, mutta kyllähän se näillä maileilla rankaisee, vaikka kuinka siirtyisi Pepsi Maxiin jo ennen pikkutunteja. Eli torstaina ei sit menty jumppaamaan, vaikka keskiviikkona vielä uhosin. Enkä mennyt tänäänkään, koska ei huvittanut. Kävin sen sijaan Alkossa ja korkkasin sen punkun. 

No, mut onneks ruokahommat on menneet ihan yhtä putkeen; sushi-övereitä, laivan buffaa ja eilen (ja tänään jämät) ehkä kunnon pohjakosketus; pastaa ja kalapuikkoja bearnaiskastikkeella. Ja illaksi kävin vielä hakemassa ranuja ja lammasnakkeja. Koska jos alkaa huikomaan kato.

Hei pliis, viekää mut johonkin josta saa ostettua itsekuria ja elämän hallintaa. Mä haluan olla ihminen, jonka päivittäinen 2300 kalorin ruokavalio koostuu lähinnä superfoodeista, treeni kulkee viisi kertaa viikossa, uni on palauttavaa ja alkoholia nautitaan vain tärkeimpinä juhlapäivinä (ja silloinkin vain sampanjaa, ei A le Coqia kuten vaikkapa keskiviikkona). 

Miten olis? Kalapugot ja over-night-pasta?