Ostoslista New Yorkiin (Part 1)

Vaikka viikonloppuinen vaateinventaario osoitti aika selkeästi, että varsinaisille shoppailuorgioille ei reissussa ole tarvetta, olen muutaman hankinnan kuitenkin päättänyt tehdä. Vaikka olen ostoskeluani vähentänyt todella radikaalisti, kuuluu tietynlainen kaupoissa luuhailu aina kiinteänä osana New Yorkin reissuihini. Ja onhan se todella tyydyttävää, kun bongaa jonkun helmen Centery21 rekistä liki 90% alessa. 

Mutta listalla on siis hankintoja, jotka olivat siellä jo ennen kuin reissuun lähtö realisoitui. Joten asian voi nyt sitten hoitaa samalla. Näiden alla mainittujen lisäksi ostolistalla on aina sukkia (TH:n ja UnderAmourin sukat maksaa tuolla alle puolet meidän hinnoista) sekä Calvin Kleinin rintsikoita. Joten niitä tuodaan siis nytkin.

Villakangastakki. Haluan klassisesti leikatun, mielellään kapeamman kuin leveämmän ja maksimissaan polven yläpuolelle ulottuvan takin. En ole ihan varma, olisiko takki parempi yksi -vai kaksirivisenä, täytyy vähän sovitella. Lisäksi häilyn väreissä musta, navyn ja kamelin välillä. Musta tuntuu tällä hetkellä vahvimmalta ehdokkaalta, mikä on ehkä villakangastakin värivalintana kahden valkoisen koiran talouteen kaikkien järjettömin. Mutta katsotaan, katsotaan.

Alla olevat kuvat on napattu Macy’s:n sivuilta ja antavat osviittaa mallista, mitä haen. En valitettavasti pääse katsomaan lempimerkkieni eli Ralph Laurenin ja Tommy Hilfigerin vaatteita, koska ne on jostain syystä blokattu Eurooppaan (enkä jaksa laittaa VPN:ää päälle huijatakseni asiaa). Joten, vaikka en lähtökohtaisesti ole kovin innoissani tuonne Macy’s:n ostoksille lähtemään (minulla menee aivan välittömästi hermo sen paikan kokoon), joudun varmaan kuitenkin käymään katsastamassa tarjonnan paikan päällä. Täytyy toivoa, jotta siellä olisi joku infernaalinen ale tuolloin, rauhoittaisi kummasti hermoa.

 

Duck Boots. Nämä on pakko saada ja jos en muualta löydä, menen sitten hakemaan ne tuolta. Maailman kätevimmät kengät Helsingin talveen ja kätevyyden lisäksi tykkään myös ulkonäöstä. En ymmärrä miksei näitä saa Suomesta käytännössä mistään. Onko vähän sopivampi kenkä meidän puolivuotta kestävään syksyyn kuin mokkasaapas.

Ja sitten mun luottokauppa Uniqlo. Ne kaikki kymmenet kashmir -ja merinovillaneuleeni ovat käytännössä tuolta ja neuleiden hintalaatusuhde on lyömätön. Merinovillaiset neuleet maksaa alle 30 euroa ja vastaavat kashmir alle 100 €. Lisäksi he ovat ainakin ilmoittaneet käyttävänsä vain mulesing -vapaata villaa. Sattuneesta syystä pitkähihaisille neuleille ei nyt ole sitten tarvetta, mutta lyhythihaisille sen sijaa olisi. Ajattelin laittaa listalle tämän (alla). Hinta on varsin kohtuullinen 24,90 €, joten ehkäpä myös musta? Toki Uniqlota saa tilattua Suomeen ja nythän heidän liike on avautunut myös Tukholmaan, mutta niin kuin tuossa aikaisemmin mainitsin, shoppailu kuuluu minusta kiinteänä osana NYC:n matkaan.

 

 

Lisäksi tekisi mieli myös tätä. Mutta katsotaan nyt, koska tuo on juuri sitä mitä en todellakaan tarvitse.

 

Noiden Duck Bootsien lisäksi mä olen ihminen joka pitää UGGeja. Ja on oikeasti sitä mieltä, että ne on myös kivan näköiset. Ja koska nyt Amerikaan päästään, aion ostaa entisten puhkikäveltyjen tilalle uudet (tai itse asiassa kahdet).

Nämä, short mittaiset 

 

ja sitten näm minit. Värit on nuo Chestnut ja Chocolate, mutta kummin päin, se on vielä auki. Itseasiassa suosin noissa kengissä ennemmin EMUja, koska niissä on minusta kestävämpi ja ei-ihan-niin-raivoliukas pohja, kuin UGGeissa. Emuja on aika hyvin ainakin aikaisemmin ollut 21:ssa saatavilla. Maksoivat muistaakseni nuo minit jotain 80 taalan luokkaa ja shortit kympin verran enemmän. EDIT: kävin interwebsissä vakoilemssa ja nyt siellä näyttää olevan sitten UGGeja muttei Emuja. No hinta on aika sama, minit saa alle satkulla ja Bottom UGGit irtoaisi vajaalla 120 taalalla. Ehkäpä sitten ne.

 

 

 

Ai juu, ja ne farkut. Tuolla AE:n sivuilla on jotakuinkin kolmesataa mallia, joten vähän haulikolla menee, mutta luulen että nuo mun aikaisemmat on tätä mallia. Eli noita sitten n-määrä, x-väreissä. Vähän kyllä mietin, jotta pitäiskö rohkeasti kokeilla jotain vähän korkeampivyötäröisiäkin, kun niitä tuntuu nyt olevan tarjolla (high, extra-high, extra-extra-high…), mutta jotekin mulle tulee niin pahat kasarivibat, jotta voi jäädä väliin. Toisekseen mä en tiedä, kuinka hitossa mä saisin mun röllömahan tungettua niihin, liki kainoloihin asti ulottuviin pöksyihin? No mutta katellaan tätäkin. Jos sattuis hyvä mahapäivä matkalle, niin voisi koittaa ;).

Mutta siinäpä niitä, listalla olevia. Varmasti muitakin ohittamattomia löytöjä tarttuu mukaan, mutta minulla on kyllä sillä tavalla vahva usko omaan harkintakykyyn, jotta ihan hallitsemattomasti ei pitäisi shoppailumopon karata. Ehkä.

Vaatekaappi numeroina

Vaatteiden määrä on kiinnostellut itseäni aina, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi laskettua omiani. Olen kyllä tiedostanut, että niitä on todella paljon, mutta laskennallista määrää en ole lähtenyt edes arvailemaan. Nyt tarvitsin kuitenkin Amerikan ostoslistaa varten tiedon farkkujen tilanteesta ja kun nyt sattui vähän joutilasta aikaa kerrankin olemaan, päätin listata kaappien sisältöä. 

Mikään varsinainen Capsule Wardrope tulos ei tosiaan ollut, hyvin kaukana siitä. Tavaraa on paljon, mutta lohdullista ehkä se, jotta olen jossain kohtaa osannut tehdä selkeästi kestäviä valintoja. Suurin osa vaatteista on helposti +5 vuotta, vanhin mekko, mikä on edelleen käytössä, täytti tänä kesänä 20. Ja se on minusta jo aika hyvin.

No mitä kaapeista löytyi?

No jäätävä määrä tavaraa. Väriskaala musta, valkea, harmaa ja navy. 90 % sisällöstä menee luokkaan casual (jotain kertonee se, että minulla on 16 farkut, mutta vain yhdet siistimmät housut. Hyllyt siis notkuvat farkkuja, trikoopaitoja, pikeepaitoja, neulemekkoja, neuleita. You name it. Varsinkinkin kahta viimeksi mainittua artikkelia löytyy todella paljon. Vai miltä kuullostaa 19 neulemekkoa ja 40 neuletta?

Farkkujen kohdalla tilanne oli varsin ärsyttävä; määrällisesti paljon, mutta vain kahdet siistit. Joissa niissäkin ikävää kulumaa perskannikoiden alla. Eli näitä joudun joka tapauksessa hankkimaan reissusta. Tämä toki oli tiedossa, koska heitin viime talvena heitin pois varmaan neljät puhkikulutetut. Mutta ärsyttää silti. Luottofarkkukauppani on AEO ja asia joka on mennyt minulta täysin ohi, toimittavat nykyään myös Suomeen. Aikaisemmin heillä ei ole ollut Euroopaassa ollenkaan toimintaa, mutta tilanne on näköjään muuttunut. Annan vahvan suosituksen, jos farkkuongelma on liian ahdas reisi ja ylipitkä lahje. Tuolta löytyy taatusti sopivat.

Tuota neulemekkojen määrää en oikein ymmärrä. Omasta mielestäni en ole vuosiin ostanut mekon mekkoa. Päinvastoin, olen myynyt niitä pois. Mutta ne vaan tuntuvat lisääntyvän tuolla kaapissa. Toki mekot on minusta noin yleisestiottaen maailman kätevimpiä vaatekappaleita. Ei tarvitse tuskaille yhteensopivuuden kanssa ja pääsääntöisesti ovat myös mukavia päällä. 

20 vuotta vanha mekko ja edelleen käytössä (mahtuu päälle wuhuu!!!)

Treenivaatteita on myös paljon, mutta määrälle on selitys; treenaan (tai no pyrin tällä hetkellä) viisi kertaa viikossa ja kamojen on riitettävä viikoksi, koska meillä ei ole pesukonetta ja pyykkituvalla käydään vasta viikonloppuna (no okei, 25 paitaa on silti paljon). Edes treenivaatteissa ei poiketa tyylistä; mulla on pelkästään noita 2XU:n trikoita ja Roguen paitoja 12/25.  

Yleisesti ottaen siis huomasin, jotta kaappini sisältöä leimaa aikamoinen homogeenisyys (jumppatrikoiden lisäksi); minulla useita, liki identtisiä vaatekappaleita. Sen sijaan, jotten garderopiini kuuluisi muutama erilainen, toisistaa poikkeava yksilö, minulla on 40 samanlaista neuletta ja 16 preppy-tyyppistä kauluspaitaa.  En tiedä kertooko tämä hyvin pitkälle vakioituneesta tyylistä vai täysin holtittomasta shoppailusta. No niin tai näin, jotain tuolle on tehtävä. Tällä kertaa en vaan ollut siinä moodissa, jotta olisin jaksanut alkaa tunnustelmaan vaate kerrallaan konmarityyppistä ilontuottosummaa, vaan lykkäsin tavarat takaisin kaappiin. Ehkä sitten syksymmällä. Mutta ostoslista ei tuon saadun informaation perusteella ole onneksi kovin pitkä. Tosin kengät on vielä laskematta ja niitä en taida ehtiäkään ennen lähtöä.

Lopuksi vielä listaus: 

• Farkut 16 
• Suorat housut 1
• Farkkuhame 1
• Leggarit 1
• Pikeepaita 9
• Trikoomekko 2
• Trikoohame 4
• Shortsit 8
• Kesähousut 8
• Trikoopaita 27
• Rugbypaita 3
• Treenitrikoot (2XU) 8
• Treenipaidat 25
• Treenishortsit 3
• Kollegehousut 8
• Huppari 8
• Kollege 1
• Bändi T-paita 11
• Neuletakki 15
• Neule 25
• T-paita 50
• Neulemekko 19
• Hame 4
• Kauluspaita 19
• Toppi 13
• Mekko 7
• Bleiseri 5
• Farkkupaita 1
• Yöpuvun housut 4
• Fleece 3
• Tuulihousut 1
• Kuorihousut 1
• Tekninen alusasu 10
• Golfhousut 3
• Toppaliivi 3
• Kevytuntsikka 3
• Tikkitakki 2
• Trenssi 1
• Nahkatakki 1
• Parka 1

Eli mitä tuosta nyt tulee, reilut 350 artikkelia. Noiden lisäksi on vielä varastossa talvitakit (6), hiihto- ja purjehduskamat (takit ja housut), yksi kuoritakki sekä toppahousut. Ja tietty asusteet (huivit), alusvaatteet ja sukat. Mutta niitä ei lasketa. 

Shop your style – Lidlistä

Olen nykyään vähän huono shoppailemaan ja en oikein jaksa hiippailla kaupoissa, ellei sitten ole joku hyvin yksilöity tarve. Tällöinkin yleensä teen niin, että selvitän mistä artikkelin saa edukkaimmin ja teen täsmäiskun kyseiseen putiikkiin. Mutta aika harvoin näitä tarpeita on. Koitin tuossa tiistaina motivoida itseäni Stockan aleissa, kun ennen kiropraktikkoa oli vähän joutoaikaa, mutta vaikka tavaraa oli todella hyvin ja aleprossatkin melko kelvolliset, niin nada. Ei sitten mitään, alkoi vaan kiukuttaa. 

Mutta onpa yksi paikka (Roguen verkkokaupan lisäksi) joka ostokiimani saa heräämään. Lidl. Kävin tuossa illansuussa hakemassa droppeja ikävästi äityneeseen penikkaan ja pistäydyin samalla naapuri Lidilissä, itseasiassa jäätelö mielessä, tai näin luulin. 

Ja siellähän ne, täydelliset shortsit, kiljuivat mun nimeä, kahdessa eri värissä. Olen siis ihan oikeasti etsinyt tuommoisia, kenttä -ja terassikelpoisia pöksyjä, koska edelliset alkavat olla niin auringonpolttamat, että kovin siisteiksi niitä ei voi enää kutsua. Aikaisemmat hovihankkijani Peak ja Henri Lloyd myivät molemmat ei oota haluamassani värissä tämän kauden, enkä ole oikein missään törmännyt etsimääni malliin. Kunnes nyt. Ja mihin hintaan: 7,90€! Vertailun vuoksi; Peakilla oli vastaavat hintaan 79€. Mutta thank God, vain lilana, koska muuten olisin ne kyllä varmaan shortsien tuskisssani tiistaina kuitannut. Ja nyt olisi sitten harmittanut.

Näppituntumalta vaikuttavat ihan kelpo hankinnalta; 100% puuvillaa ja muutenkin hommat kohdillaan. Ja eipä nuo ensimmäiset hankinnat Lidlin mallistosta ole. Viime talvena Heidi Klumin innoittamana hankin parit pöksyt sekä biletopin (ehkä kaksi, en ole ihan varma), lisäksi uuden lentomekon, leggarit (voi kyllä) sekä aivan helmet kollarishortisit, koska niissä on taskut!!! Ne (taskut) ei meinaan ole itsestäänselvyys naisten kollegehousuissa. Abercombilta voi joskus onnistua saamaan, mutta noin pääsääntöisesti ei ole. Taskuja siis. Ja se on valtava puute, kun lähtee iltapissattamaan koiria ja avaimet pitäisi saada johonkin. Tai kädet.

Mutta sitä mä mietin, että miksi se tuntuu inan nololta ostaa kledjuja tuolta? Vaikka ne oikeasti on hinta-laatusuhteeltaan hyvää tavaraa ja vieläpä ihan ok näköisiä, niin silti. Kyse ei nyt ole hinnasta, vaan jostain muusta, jota en nyt ihan suoraan pysty selittämään. Olenko mä ihan yksin tämän ongelmani kanssa?

Päällä kuvia ei nyt ole, koska ostin tänään myös jäätävän hienon Fiskarsin puutarhaletkun ja olen riehunut sen kanssa ympäri taloyhtiön pihamaata, enkä halua ahtautua noihin niiden hikien jälkeen.

Syksyn ostoslista (jota ei pitänyt olla)

Innostuin tässä eräänä sateisena päivänä pitkästä aikaa Pinterestistä. En ole aikoihin seikkaillut siellä, eikä olisi näemmä kannattanut nytkään, koska se jos mikä herättää tarpeita, enimmäkseen ostaa. Olen aika hyvin saanut oman kulutuskäyttäytymiseni hallintaa ja ostan nykyään todella harkiten ja pyrin hankkimaan asiat aina mahdollisuuksien mukaan käytettyinä. Mutta nyt on ehkä vähän merkkejä ilmassa, että saattaa karata mopo käsistä. Ja asiaa ei varsinaisesti auta, että suunnitelemme syksyreissua maailman parhaaseen (ostos)kaupunkiin eli New Yorkiin.

Ennen tuota Pinterest-hetkeäni olin tosiaan sitä mieltä, että enpä oikeastaan tarvitse mitään loppuvuodeksi, korkeintaa treenivaatteita, mutta niitähän ei lasketa eniveis. No, kuin väärässä olinkaan. Miten mä olin voinut ignorata kokonaan ajatuksen, että tarvitsen, siis todellakin tarvitsen, puoleen reiteen ulottuvan villakangastakin, Acnen Pistolsit, Duck bootsit, konjakin väriset saappaat (sekä vyön) ja ehkäpä jopa jotkut mokkasaappaat, vähän korkeammalla korolla.

Ihan kaikesta en nyt voi Pinterestiä syyttä, sillä Pistolsit ovat olleet mun pitkäaikainen haave ja olinkin suunnitellut hankkivani ne heinäkuun lopulla Tukholman reissultamme. Tätyy ehkä vaan vielä kerran käydä vähän Stockalla tuumaamassa, koska noissa kengissä on tuo varsi yllättävän pitkä ja vaikka nilkkani on suhteellisen kapea, on pohkeeni, no mallia power, ja en ole ihan varma, imarteleeko malli sitä. Ja mielestäni reilun neljän sadan euron kenkien tulisi kuitenkin tehdä se heittämällä.

 

Mutta nämä. Ostin joskus vuosia sitten jenkeista moiset ja kävelin ne poikki (ihan kirjaimelllisesti). Aivan yliveto kengät Helsingin talveen. Mutta eipä löydy käytännössä mistään. Toiveekaana olin ajatellut, että kipaisen vaan jostain heppatarvikekaupasta hakemassa uudet hajonneiden tilalle, mutta eipä niitä ole. Tai jos on, niin ovat turvakärjellä ja muutenkinvähän urpon oloiset (en siis tarkoita että turvakärjet olisivat urpoja, ovat ehdottomasti paikallaan heppahommissa, mutta kaupunkihiipparoinnissa olen kokenut vähän liioitteluksi moiset). Eli jos joku tietää mistä saa ostettua/tilattua, kiitos kertokaa, koska näille tarve on ihan oikea.

Mutta se takki. Kävin jo vähän Boozt:n ja Zalandon aleja kuikuilemassa, mutta jännä homma, jotta ei syksyvaatteita siellä juuri ollut tarjolla. 

 

Ja pitäisi päättää väri.  Musta olisi tietty aina varma, mutta periaatteessa maailman idiootein valinta lyhyt karvaisten Russelien kansoittamaan perheeseen. Eli todennäköisesti joudun tyytymään beigeen ellen sitten löydä jotain täydellistä harmaata sävyä. Ja takki ei saa olla mallia oversize, koska kun malli hipoo kokoa oversize, ei sitä ole syytä enää tässä kohtaa korostaa. Mulla on itseasiassa ollut joskus tuommoinen, aika täydellisen mallinen takki, joka oli ostettu Seppälästä (mistä liki kaikki mun vaatteet silloin oli). Mutta koska siitä on aikaa semmoinen tuoreen ylioppilaan verran, ei takkia luonnollisesti enää ole. Ja voi toki olla myös, että aika on tässä kohtaa armollinen muistoilleni, eikä se takki ihan niin täydellinen sitten ollutkaan.

Pahoin pelkään että tämä jatkuu, koska yllätän itseni yhä usemmin klikkailemassa punaista nappia. Mutta samalla huomaan, että aika paljon osuu valintoihin sellaisia yhdistelmiä, jotka löytyvät jo omasta kaapista, joten ehkäpä olen jollain tasolla alkanut löytämään oman tyylini. 

Kuvat Pinterest.