Note to self: Älä pidä taukoja

Äkkiseltään sitä saattaisi luulla, jotta huilitauko lisää treenimotivaatiota, mutta väärin luulin. Keskityin joulunpyhät (oikeasti täydet kaksi viikkoa) puhtaasti hedonistisiin nautintoihin, syöden ja juoden aamuvarhaisesta iltamyöhään niin antaumuksella, jotta eipä meinannut toppahousut mahtua jalkaan, kun eilen piti sitten arjen tultua lähteä jumppaklubille polkemaan. 

No, sain kuin sainkin sullottua itseni pöksyihin ja polkaisin treeneihin miellyttävässä 12 m/s vastaisessa hiki valuen. Inhotti, pelotti eikä oikeastaan huvittanutkaan. Inhotti siksi, että housut puristi ja tuuli niin perkeleesti, pelotti siksi, koska tiesin, että kohta koskee. Ensimmäinen ja vielä toinenkin treeni tauon jälkeen kun on yleensä aina liki käynti kuoleman rajalla. Jumppana oli onneksi pidemmän puoleinen jyystö, jota sai puksuttaa menemään lähes omaan tahtiin, treenilaiskuuttaan rauhassa katuen. Mutta hiki tuli ja kuten arvasinkin, kunto loppui. Piti ihan oikeasti välillä huilata, jotta jaksoi pyörittää narua loppuun asti.

Epäilen, jotta olen lihonut tässä viimeisen kuukauden aikana varmaan viisi kiloa (en uskalla punnita, mutta housujen vyötärö kertoo tuon suuntaista tarinaa), joten jos on hypyt olleet aiemminkin vähän raskaita, niin nyt on sitten potenssiin, no, viisi. Lisäksi kun tähän lasketaan se, että olen kesästä lähtien ollut vähän silleen muodikkaan lempeä itselleni ja kuunnellut sisäistä ääntäni, joka pääsääntöisesti kehoittaa treenin sijaan  juomaan kaljaa ja syömään hyvin, ei olla kovin vahvoilla. Ja nyt harmittaa. Harmittaa se, että olen päästänyt aikanaan ihan ok kunnon alaspäin ja samalla kerryttänyt kiitettävästi kiloja poistettavaksi. Kilot kiusaa ensisijaisesti siksi, että jo ennestään hankalat jumppaliikeet (hypyt, leuat, punnerrukset yms.) muuttuvat lähinnä mahdottomiksi, kun painoa tulee vähänkin lisää. Katseilta löllykät saa peitettyä pitkällä paidalla, mutta rigillä se ei valitettavasti auta. 

Mutta ehkäpä koitan ottaa tämän opiksi ja motivaatioksi, lopettaa lempeilyn ja todeta sen tosiasian, että omalla kohdalla homma vaatii enemminkin kuria. Välillä on mentävä, vaikka sohva kiinnostelisi enemmän ja sitä ruokaa voi syödä vähän vähemmänkin. 

It’s fun they said.

 

Viikkokatsaus

Vaikka en ole ollut lomalla, meni heinäkuu muiden kuin duunihommien osalta vähän lööbailuksi. Treenaaminen jäi pariin kolmeen kertaan viikossa, eikä muutenkaan oikein huvittanut mikään, koska kuuma. Toissa viikolla sitten totesin, että nyt on pakko tehdä jotain. Merkit alkoivat nimittäin olla sellaiset, jotta sohvalla köllöttely kiinnosteli enemmän kuin jumpalle lähtö ja motivaation löytäminen oli joka kerta hankalampaa. Tällä viikolla oli tavoite käydä jumppaassa neljä kertaa, mutta kolmeen jäi. Koitan ensi viikolla suoriutua paremmin. 

Koska en tosiaan ole mikään paahtavan kuumuuden ystävä, tämä viikko oli säiden puolesta ihana, vaikka keskiviikkona taas hellelukemia hätyyteltiinkin. Tiistaina sai jopa laittaa farkut jalkaan, ilman että meinasi kuolla kuumuuteen. 

Töissä aletaan taas olla normikuvioissa kiinni,  kun viimeisetkin kesälomalaiset kömpivät koloistaa toimistolle. Tämä on oikein jees, kun kesällä seuraa oli lähinnä itsestään. Toki mielialaan saattaa vaikuttaa se, että omassa lomakammassa on sopivan vähän piikkejä; vielä ei olla viime hetken paniikissa, mutta melkein sormet riittää aamujen laskemiseen.

Maanantain olin kotitoimistolla, jonka kiistattomia etuja on autuaan hiljaisuuden ja kahden, melko laiskan assarin lisäksi erinomainen kahvi. Siinä missä aamulla suodatinkahvi on minulle ainoa oikea vaihtoehto, preferoin iltapäiväkahviksi näin kesäisin Nespresson jääkahvia, mieluiten tuplana. Ihan ei duunin kahvikoneilla tuohon kokemukseen päästä.

 

Illaksi suuntasin jumpalle, jossa oli tarjolla melko hapokas ”Kelly” (400m juoksua, 30 boxihyppyä ja 30 wallballia. Ja tämä viisi kertaa). Käytin asian hoitamiseen kunnioitettavat reilut puolituntia ja maksoin aika kovaa hintaa heinäkuun rötväilystä. Harvoin on tuntunut niin pahalta, kuin tuota tahkotessa. No en kuollut ja himaan zygäillessä vannoin, että nyt on ryhdistäydyttävä. 

Tiistai olikin sitten toimistopäivä ja illlalla ehdin vielä jumppaamaankin. Mitään muutapa sitten ei taas ehtinytkään. Olen monesti miettinyt sitä, kuinka lapselliset oikein hoitavat tuon aikatauluksen, koska omassa päivässäni riittää juuri ja juuri tunnit perusruletin hanskaamiseen; aamulla duuniin, kotiin, koirat ulos, koirille ruokaa, jumppakamat päälle, treeneihin ja takas himaan, ruokaa itselle , koirat iltapissalle. Ja kas, kello on kymmenen. Missä hiton välissä jengi käy leffoissa ja dinnereillä, kun itsellä moiset vaatii viikkojen suunnittelun?

Keskiviikkona maksoin sitten hintaa kahdesta melko kovasta treenistä ja jouduin jättämään jumpan väliin. Sohvalla makaamisen sijaan sain onneksi rästihommia tehtyä ja harmitus ei ollut sitten niin paha. Lisäksi nautiskelin yllättävän lepopäivän kunniaksi lasillisen viikonlopulta jäänyttä punaviiniä. Sekin auttoi.

Torstai noudatteli aikalailla alkuviikon kuviota, tosin alkuillasta oli muistettava hakea satsi MunaEggspressiltä. Meillä menee kananmunia noin 90 kpl kuukaudessa. Se on kai aika hyvin kahdelle hengelle, kun leivontaan käytettyjen munien määrä on nolla. No, munat ei nyt onneksi ole ravintoarvoiltaan sieltä heikoimmasta päästä.  Munien lisäksi me ostetaan tuolta kauppa-autolta myös lihat. Molemmille voin antaa vahvan suostituksen. Munahommien jälkeen kävin vielä treeneissä ja se jäikin sitten viikon viimeiseksi.

 

Vanhempaa assaria kiinnostelee hommien kulku.

Miehellä alkoi perjantaina loma ja hän lähti sitten yöjunalla pariksi viikoksi Lappiin. Käytiin juhlistamssa loman alkua Treffi Pubin lounaalla. Yleensä me käydään tuolla vain legendaarisilla Burgeri-perjantaimätöillä (joka kuukauden viimeinen perjantai. Saa syödä jäätävän hyviä burgereita niin monta kuin jaksaa, vink, vink), mutta nyt de luxe -salaattilounas kuullosti niin houkuttelevalta, että päädyttiin kokeilemaan sitäkin. Ja oikein oli ok. Ja ihan niin övereitä ei tullut vedettyä, kuin mitä BP:sta vääjäämättä seuraa. Illalla kävin paikallisessa parilla Ipalla ja sen seurauksena nukuin aivan sairaan huonosti. Lauantaiaamuna tuntui kuin olisin ryypännyt viikon ja valvonut sitä ennen toisen. En tiedä mitä tuossa tapahtui. No, jotain sain sen sentään päivänmittaan aikaiseksi, kävin kaupassa ja laskeskelin vähän vaatteita, mutta siinä oikeastaan suurimmat. 

Viikonlopun kunniaksi avasin aamukahville jääkaapissa olleen Oatly iKaffen ja ensihämmennyksen jälkeen se osoittautui oikein toimivaksi. Olen aikaisemminkin kokeillut tätä kahvissa, mutta minusta se on ollut jotenkin, noh, vetistä. Nyt kuitenkin luulen, että siirrymme käyttämään tuota kahvimaitona, koska näinkin lyhyellä totuttelulla se oli varsin ok.

 

Kauramaidon lisäksi ekoilin kaappien siivouksen jälkimainingeissa leikkaamalla roskiin menossa olleet paidan ja trikoot kengänkiillotusraäteiksi. Yleensä käytän siihen hommaan vanhoja sukkia, mutta nyt näitä on sitten valmiina, kun hätä tulee.

 

Sunnuntaina olikin sitten Ikea-päivä. Mikä oli kylllä niin epic fail -valinta, koska siellä oli kaikki muutkin. No, hoidin asiani, kun olin sinne asti päättänyt mennä ja nyt on jääkaappi mintissä (hain siis erinäisiä säilytysastioita jääkaappiin). Lisäksi hommasin parvekkeelle verhot, vähän ehkä myöhässä tämän kesän auringolle, mutta jospa se ensi kesänäkin paistaisi. 

Sellainen mitä Ikeassa pohdin, kun siellä oli ihan helkkarinmoiset jonot sekä lihapullille että hodareille, että mikä siinä on, ettei ne ei saa sitä safkapuolta toimimaan niin ketterästi kuin kaikki muu skulaa? Jotenkin sitä voisi kuvitella, että siinä talossa on kaikki toimitusprosessit hiottu niin tikkiin kuin mahdollista, mutta joku noissa raflahommissa menee kuitenkin pieleen. 

No sain kuitenkin hodarini ja pääsin kotiin järjestelemään jääkaappia ja meinasin ripustaa ne verhotkin, mutta olen näköjään konmaripäissäni hoitanut verhonkiinnikkeet jonnekin, mistä niitä en enää löydä, joten ne jäi sitten odottomaan. Täytyy toivoa, että näistä meidän lähikaupoista (eli Tokmannilta tai Etolasta) moiset löytyy, koska muuten jää verhot laittamatta aika pitkäksi aikaa. En meinaan tod. lähde ensi viikonloppuna samanlaiselle keikalle. 

Ruokapäiväkirja vko 14

EDIT: Aikaisemmat viikon tilitykset löytyvät täältä . En varmaankaan jaksa siirreellä niitä tälle puolelle, joten tuolta löytyy, jos aihe kiinnostaa.

Sen verran monta on näitä jo tullut, että totesin viisaammaksi siirtyä universaaleihin viikonnumeroihin oman seurannan sijaan. Aika pahaa turnausväsymystä on myös havaittavissa tuon FatSecretisin kanssa ja tältä viikolta onkin aika nihkeästi laskeskeltu asioita. No, jotain sain kuitenkin ylös.

Maanantai

Vapaapäivien aamuna jaksan harvoin keittää puuroa, en tiedä miksi, joten niinpä nyt söin aamupalaksi kaksi ruisleipää parmankinkulla. Päivä meni aikalailla lööbailessa, söin jotain satunnaista, kuten puddingia ja Weetabixeja. Illalla tein sitten ihan oikeaa ruokaa, johon yhdistin kaiken jääkaapista löytyvän; kanaa, Aijvria, kesäkurpitsaa, kirsikkatomaatteja ja fetaa. Kanat pannulle, Ajvar perään ja lopuksi kaikki yhdessä uuniin. Lopputulos oli ihan kelpo, söin keskiviikkoiltana viimeiset.

 
Tiistai

Aamupalaksi puuroa. Pidin vielä tiistainkin lomaa ja koska ohjelmassa oli kampaaja Punavuoressa, kävin siellä lounaalla. Mieli teki taas yllättäen sushia, joten poikkesin Harussa. Ihan ok, ei nyt mikään ihmeellinen. Plussaa kesärullista. Lounas meni aika myöhäksi, joten seuraavan kerran söin illalla; lähinnä närpin kasvispaistosta ja söin pudun. Jumpalla en käynyt, koska olin kampaajan lisäksi käynyt hierojalla.

 

 
Keskviikko

Aamulla puuroa puolukoilla ja raejuustolla, koska kaikki muut marjat on syöty. Tuokin setti on kyllä vaihteeksi ihan ok. Lounaalla söin taas sitä kasvishommaa, samoin illalla jumpan jälkeen. Nyt se sitten onneksi loppui.

 

 

Torstai

Aamulla puuroa normilisukkeilla. Lounaaksi salaattia raejuustolla, parmankinkulla ja paistetuilla munilla. Iltapäivällä huomasi, että pelkkä salaatti oli ollut vähän vähän, koska aivan raivo nälkä. Söin sen minkä uskalsin ennen treenejä (kärsin aika pahasta refluksista) eli puddingia, Cashewpähkinöitä ja riisikakun. Treenien jälkeen söin kolme kananmunaa ja riisiä (heitän nämä siis pannulle ja paistan).

 

 
Perjantai

Aamulla puuroa. Lounaaksi söin salaattia paistetuilla kananmunilla. Illalla perinteinen perjantaipizza Lidlin pakastealtaasta. Lidlissä oli muuten aika kelpo guacamolea, kannattaa käydä poimimassa jos on vielä saatavilla. Pizzan kanssa join lasillisen Rieslingiä, koska kevät.

 

Itävaltailaista Ipaa. En edes tiennyt, että moista ainetta on olemassa. Testaan viikonloppuna.

 
Lauantai

Vapaapäivä, joten ei puuroa vaan bagel. Rakastan noita Lidlin bageleita. En ole mikään tuorejuustojen ystävävä, mutta bagelin kanssa pitää olla ruohosipuli Philadelphiaa. Ja parmankinkkupaketti näyttää olevan saanut jonkinlaisen Jeesuksen kosketuksen pääsiäisen myötä, koska siitä vaan riittää ja riittää. Lounaalla kävin Ikeassa (lihapullat jee) ja illalla söin fetasalaattia ja Lidlin pikkupizzoja, joita löytyi pakastimesta. En ole oikein jaksanut käydä kaupassa, kun olen tosiaan vieläkin yksikseni. Illalla litkin vähän viiniä ja asettelin julisteita Ikeasta haettuihin kehyksiin.

 

 

 
Sunnuntai

Aamulla ruisleipä guacamolella ja parmankinkulla. Molemmat onneksi loppui tähän. Lounaaksi söin loput pikku pizzat ja salaatin jämät. Illalla vielä Ehrmannsin minttusuklaavanukas ja Weetabixeja maidolla. En ole kolmeen päivään jaksanut mennä jumpalle, joten alkaa tuntua jo vähän tukkoisuutena.

Kaiken kaikkiaan viikko oli semi-ok suoritus, treenata olisi pitänyt enemmän. Asia jota en vaan nyt ymmärrä, on että paino istuu samoissa lukemissa kuin tauti. Kalorit jää varmasti suurimpana osana päivistä 2000 kcal hujakoille, vähän alle yleensä ja silti mitään ei tapahdu. Alkaa pikkuhiljaa niin sanotusti ottamaan otsalohkoon. Ja lisäksi en jaksa enää venkuloida tuon FatSectretsin kanssa. Jatkossa kalorien arviointi perustuu siis ihan pelkkään hiha-arvioon (kunnes taas innostun).

Jotta tässä nyt jotain liikehdintää alkaisi tapahtua, päätin alkaa lisäämään vähän cardiohommia. Kävin tänään vähän pidemmän koiranulkoilutuslenkin ja havaitsin, että nuo meidän rannat alkaa olla siinä kunnossa, ettei ole enää oikein verukkeita juoksemisen aloittamisen lykkäämiselle. Vielä viime viikolla homma oli lähinnä hengenvaarallista, kävin kokeilemassa. Lisäksi alan nyt zygäilemään duunimatkat ensi viikosta eteen päin. Täytyykin käydä huomenna vaihdattamassa kesägummat alle, on sitten vähän rivakampaa homma.