Universumin sääntöjä

• Heitä lusikka tiskialtaaseen ja avaa hana. Aivan. Milloin tahansa, missä tahansa lusikka sijoittuu niin, että vesi osuu suoraan lusikan lapaan.
• Kolme ihmistä pyörätiellä, kaksi menossa samaan suuntaan, yksi kohtaavassa suunnassa. Huolimatta siitä, liikkuvatko kaikki pyörällä vai onko yksi jalan, kohtaavat kaikki kolme toisensa samassa pisteessä. Poikkeuksetta.
• Jätä minkä tahansa tärkeän verkkoasioinnin hoitaminen viime tippaan. Sivusto on alhaalla juuri tuona hetkenä. Checked.
• Lahjakortti/ilmaiskuponki, jossa on riittävän pitkä käyttöaika ja dedikoimaton kohde jää käyttämättä. Aina.
• Perusterve koira tulee kipeäksi tai loukkaa itsensä vain ennen lomamatkaa. Päivää ennen lomalle lähtöä duunissa alkaa hajota asioita, joiden ei edes teoriassa pitäisi olla mahdollisia.

Kolmekymmentä kysymystä

Blogeissa on kiertänyt pitkähkö kysymyslistaus ja koska näitä on aina hauska lukea, päätin osallistua itsekin.
 
Avioliittoja – Ei ole, enkä usko että tuleekaan. Ajatus häistä kammoksuttaa ja enkä muutenkaan ole oikein naimisiin hinkuvaa tyyppiä. Ainoaksi järkeväksi syyksi avioliitolle näen yhteisen omaisuuden, niin kauan kun avoliitolla tai testamentilla ei saa samanlaisia oikeuksia. Mutta silloinkin ehdottamasti safkiksella maistraattiin ja sillä selvä.
 
Kihloissa – Nolla näitäkin. Tällekään en oikein näe tarvetta.
 
Lapsia – Nollalinjalla mennään. En ole koskaan halunnut lapsia ja nyt alkaa jo ikääkin olla sen verran, että aika on asian korjannut. En ole muutenkaan kovin viehättynyt ihmislapsista, toisin kuin eläin sellaisista. 
 
Lemmikkejä – Grand Old Mama ja hänen tyttärensä eli kaksi Jackrussell -merkkistä koiraa. On ollut vauhtia ja vaarallisia tilanteita heidän kanssaan viimeiset 12 vuotta. Mutta päivääkään en vaihtaisi.
 

 

Leikkauksia – Jos viisaudenhampaita ja paria luomen poistoa ei lasketa, niin nolla tässäkin.
 
Tatuointeja – No nyt saan sentään pisteen; kaksi löytyy. Lisääkin voisin ottaa, mutta en ole oikein saanut aikaiseksi vaan mennä. Ideoita uusiin olisi kyllä vaikka kuinka. Rahaa ei niinkään.
 
Lävistyksiä – Ainoastaan korvikset. Lasketaanko ne?
 
Muuttoja – Aika monta. Lapsuuden kodissa kuusi, joista kaksi myös paikkakunnan vaihtoja. Sen jälkeen, hetkinen, kymmenen kertaa. Eli kaiken kaikkiaan 16. Syitä on ollut eroista asunnon ostoon. Viimeisin aika tasan vuosi sitten ja toivon, että tässä saadaan nyt hetki olla. Mutta viimeisin muuttomatka oli ylivoimaisesti lyhin; alle kolme metriä.
 

 
Ottanut lopputilin – Jos kesäduunit lasketaan mukaan, niin neljä kertaa olen tainnut työpaikkaa vaihtaa. Eli aika vähän. Minulla on ollut onni saada liikkua organisaation sisällä eri tehtävistä toiseen ja kertaalleen tulla ostetuksi yrityskaupan myötä täysin uusin ympyröihin. 
 
Autosi – Kymmenen vuotta vanha VW Golf. Meillä tulee todella vähän ajoa, joten oman auton pitäminen on tavallaan tyhmää, halvemmaksi tulisi ajaa taksilla. Luopuminen tarkoittaisi kuitenkin sitä, että golfin pelaaminen pitäisi laittaa jäihin ja koirien kuskaaminen vaikeutuisi exponentiaalisesti, joten olemme ainakin toistaiseksi päätyneet siihen, että pidämme auton. Yhtään enempää siihen ei kyllä rahaa laiteta kiinni, vaikka välillä aina mieli uudempaa tekeekin. Ennemminkin olisin kiinnostunut jonkinmoisesta kimpparatkaisusta, mutta ainakaan toistaiseksi en ole kovin ketteriä vaihtoehtoja löytänyt.
 
Ollut saaressa – Aikaisemmassa elämässä purjehtijana todella paljon, nykyään harvemmin. Toki tuossa meidän vieressä on saari, jossa ulkoilutan koiria. Joten kaipa sekin lasketaan.
 

 
Ollut lentokoneessa – Rakastan matkustamista, joten kyllä, useasti. Olen siitä onnekas, jotta nukun käytännössä koko matkan. Esimerkiksi viime viikolla kun palasimme Jenkeistä taisin olla NYC-Tukholma välillä hereillä vajaan tunnin. 
 
Onko joku itkenyt vuoksesi – Uskoisin että kyllä.
 
Ollut rakastunut – Parhaillaan.
 
Ollut ambulanssissa – En. Enkä itseasiassa muista, olenko edes käynyt ambulanssissa. Varmaan en.
 
Luistellut – Kouluaikoina kyllä, mutta en sen jälkeen. Paitsi rullilla. Pitäisikin ehkä kokeilla, vieläkö onnistuu.
 
Surffannut – Kyllä, sekä purjeella että ilman. Jälkimmäinen on ehkä vaikeinta, mitä olen kokeillut. Olin jokunen vuosi sitten kolmen päivän kurssilla SFA:ssa ollessani ja kuvittelin naivisti sinne mennessäni, että tämän jälkeen osaan homman. No, opin hädin tuskin pomppaamaan laudalle seisomaan. Puolustuksekseni täytyy sanoa, että keli oli aloittelijalle vähän kova. Eiffel-day, kuten opettajamme ilmaisi.
 
Ollut risteilyllä – Joo, mutta ei ole minua varten nämä retket. Tallinna on ainoa paikka, johon tuo siirtymismuoto on järkevä, muualle menen muilla keinoin tai sitten pysyn himassa. Aina välillä kesäisin mietin, kun näen laivojen lähtevän, että olisipa kiva mennä. Mutta sitten kun joudun paikalle, olen valmis syöksymään mereen Kustaanmiekan kohdalla. Tosin olen kuullut, että Tukholmanristeilyt ovat nykyään tehneet jonkinmoisen profiilin noston ja laivat olisivat oikeasti ihan kivoja. En tiedä, uskallanko lähteä kokeilemaan. Helsinki-Tukholma väli on kuitenkin aika pitkä.
 
Ajanut moottoripyörällä – En, ei ole korttia. Kyydissä olen ollut. Ja mopolla olen ajanut, mutta sitä ei kai lasketa?
 
Ratsastanut hevosella – Voi kyllä! Veikkaisin, että on ollut vuosia, joilloin olen istunut enemmän hevosen selässä kuin seisonut omilla jaloillani. Lopetin säännöllisen harrastamisen jokunen vuosi sitten ja viimeisin kokemus taitaa olla kolme vuotta sitten Islannnissa. Aina välillä suunnittelen paluuta, mutta aika ja raha tulee esteeksi. Omasta hevosesta en niinkään enää haaveile, koska minulla on aika hyvä käsitys, mihin siinä sitoutuu.
 

 
Lähes kuollut –  En kyllä ole. En ole koskaa loukkaantunut vakavasti, enkä oikein sairastellutkaan. Ja tästä olen kyllä äärimmäisen kiitollinen.
 
Ollut sairaalassa – En ole.
 
Suosikkihedelmä – Syön aika vähän hedelmiä, olen enemmän marjanaisia, mutta jos joku maku pitää nimetä, niin lime ja greippi. Jälkimmäisiä toki syönkin silloin tällöin. Niiden käyttöliittymä on vaan aika surkea, vähän niin kuin granaattiomenankin, joka myös on aika hyvää. Ja hei mango, valmiina soseena mielellään.
 
Aamu vai ilta – Ilta varmaan. Aamuissa on kivaa kahvi. 
 

 
Lempiväri – Tumman harmaa, musta ja navy. Kuten huomaatte, olen varsinainen väri-iloittelija. Sama skaala menee pukeutumiseen ja sisustamiseen. Paitsi sisutamisessa navyn korvaa valkoinen.
 
Viimeisin puhelu – Duunikaveri. En juurikaan puhu puhelimessa, jos ei ole pakko. En vaan jaksa. Mutta jos on asiaa, niin preferoin kuitenkin puhelua viestien sijaan.
 
Viimeisin viesti – Avomieheltä, sovittiin huomiset lounastreffit Treffipubin The Burgeriperjantaille. En ole myöskään oikein jaksa chattailla. Viesti laitetaan kun on asiaa, turhia en jaksa naputella.
 
Kahvi vai tee – No kahvi. Tummaa, todella vahvaa ja todella paljon. Ja kauramaitoa. 
 
Kissa vai koira – Koira. Vaikka tykkään kyllä kissoistakin, niin kuin kaikista eläimistä. Olen vaan kissoille semisti allerginen, joten se ei ole sen takia koskaan omaksi lemmikiksi valikoitunut. En tiedä vaikuttaako tuo allergia vai mikä, mutta olen jostain syystä kissojen suosikki. Niille tulee pakottava tarve päästä syliin ja viereen nukkumaan.
 
Paras vuodenaika – Sanon että kaikki. Paitsi se pätkä keväästä, kun joka paikka on likainen ja ilma on sakeana siitepölyä. Talvella pääsee mäkeen, syksy on vaan niin järjettömän kaunis ja silloin on parhaat vaatteet  ja no kesä, kukapa nyt ei kesästä pitäisi.
 

 
 

My guilty pleasure

Koska rakasta lukea muiden tunnustuksia, oletan suvereenisti,  että myös muita kiinnostaa omani. Tietyn hygienian säilytän, mutta omituisia nämä ovat itsestäkin. Mutta ah, niin tyydyttäviä toteuttaa.

• Rakastan Gossip Girliä. Olen katsonut kaikki tuotantokaudet varmaan kolme kertaa. En yhtä monta kuin Sinkkuelämän, mutta melkein
   
• Syön roiskeläppäpizzoja kylmänä, taittamalla ne kahtia. Tai siis yhtä laatua, Atrian meetvurstia. Muut on pahoja.
   
• Nakit on parhaita kylmänä. Päälle reilusti sinappia ja siitä vaan. Ostan toisinaan koirille ja syön itse 3/4.
   
• En tykkää leikkeleistä leivän päällä, mutta syön kalkkunaleikettä paljaaltaan reilulla sinappimällillä. Ja jos on nälkä, puolipakettia ei tunnu missään.
   
• Katsoin sinkkuaikana Big Brother 24/7 joka ilta. Se oli vähän niin kuin mun perhe. Viimeinen kausi mitä katsoin, taisi olla se missä Niko S. oli ensimmäistä kertaa. Kaveri on minusta edelleen hulvattoman viihdyttävä kaikessa hörhöydessään.
   
• Rakastan lukea chick litiä lomalukemisena. Vaadin toki siltäkin jonkinlaista laatua. Mutta tyylisuuntana, kyllä.
   
• Saatan katsoa viikonloppuna läpi yön jotain sarjaa suoratoistopalvelusta. Ja litkiä samalla pari pulloa viiniä. Yksin.
   
• Ruotsin miljoonääriädit oli minusta sairaan viihdyttävä ja varsinkin Maria Montazami on ihana.
   
• Revin jatkuvasti kynsinauhojani ja kämmennahkoja, välillä aivan maanisesti.

 

Jos voittaisin lotossa

Innostuin tuossa viime perjantaina, kun Eurojackpotissa oli taas se 90 miltsiä tarjolla, haaveilemaan, jotta mitäpä sitä tekisi, jos moinen, tai edes vähän pienempi summa kohdalle nasahtaisi. Sen verran meni kuitenkin sivuun, että unohdin kokonaan lotota, mutta onneksi se on vielä ensi viikolla tarjolla, jos sitten muistaisin paremmin.

No minkälaisia ajatuksia tuli? 

Hämmentävää oli se, että en oikeasti millään meinannut keksiä, ei lähtenyt laukalle niin sanotusti. Lainat maksaisin toki pois, mutta ei niitä ihan 90 miltsiä ole, vaikka vipu melko tapissa tällä hetkellä onkin. Mutta tuo summa on oikeasti niin iso, että tulee vaan kiukkuiseksi, kun ei keksi mihin sen loppuelämän aikana ehtisi tuhlata. 

No kokeilin, sitten jotta josko pienempi summa, vaikka miljoona, ei olisi tällaiselle keskituloiselle niin vaikea käsittää. Sama homma, lainat pois, auton upgradeus, keittö ja kylppäri remppaan. No, nyt ollaan siinä tilanteessa, että riippuen vähän autoon käytetystä summasta, tilille jäisi tuommoiset vajaa 500k. Sillä nyt ei vielä duunista hypätä pois, jos ei ole muita tuloja. Ja aika paljon saa olla niitä muita tuloja, että voisi pks:n kulurakenteellä jäädä himailemaan. Eli miltsi ei periaatteessa riittäisi. Helpottais kyllä, mutta ei tarjoaisi varsinaista lottovoittajan elämää.

Eli ei riitä, palataanpa takaisin siihen suuruusluokkaan kymmeniä miljoonia. Mitä mä sitten haluaisin? Vastaus oli aika selkeä, en periaatteessa mitään mitä mulla ei jo ole ja mihin mulla ei olisi mahdollisuutta, jos vaan olisi aikaa.

• Haluaisin treenata enenmän (no okei, voisin treenata jo nytkin enemmän, mutta silleen oikeesti)
• Haluaisin pelata golfia enemmän, niin että osaisi. Tämän on oikeasti aika kysymys, koska kierrokseen menee helposti siirtymisineeen se 6 tuntia.
• Haluaisin alkaa taas ratsastamaan. No tähän tarvitaan kyllä rahaakin, nykyisellä kulurakenteella en voi harrastaa siinä määrin kun haluaisin.
• Haluaisin hiihtää enemmän. Kuukausi tai pari olisi hyvä määrä, Alpeilla ja Uudessa-Seelannissa mielellään. 
• Haluaisin matkustaa, en hienommissa paikoissa, en kalliimmin kuin nykyään, mutta enemmän ja pidempään.
• Haluaisin alkaa taas purjehtimaan. Tässä toinen johon tarvitaan rahaa, koska järkevä vene maksaa enemmän kuin mitä tällä hetkellä on mahdollista haalia rahaa kasaan.

Mutta silleen aika tyydyttävä huomata, että oma elämähän onkin aika jees jo nyt, kai se tuo tietty niukkuus lisää asioiden kiinnostavuutta ja sitä kautta palkitsevuutta. Mutta let’s face the truth; kyllä mä silti koitan muistaa lotota ens viikolla ja salaisesti toivon, jotta voittaisin. Oishan se vaan siistii, kun sais tehdä mitä huvittaa. Eikä tarviis mennä duuniin. Vaikka ihan siistii sielläkin on, pääsääntöisesti. Ja siitä vielä maksetaan.

 

Seitsemän syntiäni

Muutamassa blogissa on kiertänyt haaste seitsemästä synnistä ja ensin ajattelin otsikon nähtyäni, että hyvä jumala, tuohon en kyllä lähde, tulee sen verta diippiä shittii, ettei uskalla edes itse lukea, jos noita oikeasti lähtee tunnustelemaan. Mutta nepä olikin siinä haasteessa sitten rajattu tuommoisiin aika turhanpäiväisiin aiheisiin, joten ihan kevyessä itsetutkisteluhengessä ajattelin sitten kuitenkin avautua.

Herkuttelusyntini

Oh dear, no ihan mikä vaan varmaan. Voiko sanoa vaan että määrä? No, jos nyt jotain tosi heviä pitää mainita, niin sanotaan nyt vaikka se, että mulle ei tuota mitään ongelmaa lusikoida purkillista Nutellaa kerralla  tai dippailla puolikasta patonkia oliiviöljyyn ja pistellä se menemään. Lisäksi voin syödä varsinkin kovia juustoja aivan loputtomasti. Ja loputtomasti tarkoittaa kohdallani oikeasti loputtomasti, suhteuttaa sen nyt vaikka sitten tuohon Nutellaan. Herkuttelusynniksi luen kyllä myös silloin tällöin lapasesta lähtevän viinin litkimisen. Pullo tai pari Rieslingiä ei tunnu missään. Tai Aperolia.

Ihonhoitosyntini

Ostan selektiivistä kosmetiikkaa ja käytän sitä hyvin laiskasti, välillä en ollenkaan. Purkit saattaa seisoa viikkoja käyttämättä ja hölvään naamariin vaan jotain Niveaa. Sitten saan taas jonkun tarmon puuskan ja jaksan hetken aikaa innostua. Herättelin tuossa toissailtana viimeksi innostustani tilaamalla parisadalla eurolla Cliniqueta Feel Uniquelta. Kun sai 20% alennusta, niin pitihän se.

Hiussyntini

Käyn kampaajalla kerran vuodessa. Tämä on siis ihan totta. Koska hiukset on pitkä ja niissä on oma väri, en vaan jaksa useammin. Pitäis kyllä, latvat on meinaan aivan karmeassa kunnossa tuossa kohtaa. 

Siivoussyntini

Puhtaiden pyykkien lajittelu.

Toisaalta, miksi lajitella, kun mies tekee tekee tällaista jälkeä?

 

Ystävyyssyntini

En pidä yhteyttä. En vaan saa aikaiseksi. En soita, en laita viestiä. Lisäksi olen tosi huono tykkäämään Instassa ja Facessa. Noissa viimeksi mainituissa olen kyllä koittanut parantaa tapani ja joskus jopa kommentoinutkin jotai.

Pukeutusmissyntini

No ne neuleet, huivit ja raitamekot.  Ja sit mä pidän aina samoja vaatteita. Sit mä ulkoilutan koiria iltapissalla yöpuvussa, pyyhe päässä ja Reinot jalassa. Ja nuo meikäläisen yöpuvut on aikalailla kulahtaneita.

Näytin koko talven tältä.

Parisuhdesyntini

Mjaa, tätä pitäisi kai kysyä toiselta osapuolelta. Tähän kai kuuluu vastata silleen kliseisesti se yhteisen ajan puute arkena. Mutta en mä nyt tiedä, onko se varsinainen synti jos se on molemmille ok. Hengataan me kuitenkin esmes tuolla jumpalla yhtäaikaa, vaikka siellä ei paljon seukkailmaan ehdi.

 

No aika softia tavaraa, mutta en mä kyllä tosiaan niitä oikeita halua edes itse kirjoitettuna lukea. Hirvee myötähäpeä vaan sitten itseä kohtaan. Tai ehkä joskus, sit kun niistä on päässyt eroon, niin voi huvittuneena muistella. Että aattele, silloinkin tein silleen, onneks en enää. Tulee sit semmoinen paremmuden tunne, on itseään parempi (tämän termin olen muuten oppinut Aku Ankasta, siellä oli semmoinen yhdistys, Itseään Parempien Ihmisten. Oli minusta aivan loistava, olen käyttänyt usein). No, jätän asian hautumaan.

What would MacGyver do

Keskiviikon Hesarissa oli hassun hauska uusavuttomuustesti, jossa saattoi testata omaa selviytymiskykyään elon eri osa-aluille. Testissä oli osa ihan kelpo väittämiä, mutta MacGyver -statuksen sai kyllä vähän liian helpolla, varsinkin kun aika koville pisteille pääsi jo hokaamalla, että kysynpä Googlelta.

Tämän innoittamana aloin tuumaamaan, millä taidoilla olisin itse valmis myöntämään MacGyver -mitalin. Jätin pohdinnoissani suosiolla ulkopuolelle sellaiset special -skillit kuten veden muuttaminen viiniksi, lentäminen tai vain yksillä käyminen. Vaikka näillä taidoilla kyllä laatan eittämättä ansaitsisi. Ja pakollinen tarkennus; nyt kun puhutaan MacGyverista, tarkoitetaan nimenomaan sitä ainoaa oikeaa MacGyveria, ei mitään pojan kloppia, joka kuulemma nykyään seikkailee.

Ymmärtänette mitä tarkoitan?

No mutta, ohessa muutama skilli, joita ei siis itselläni ole, jotka menee kyllä omassa kontekstissani heittämällä MacGyver -levelille:

Granaattiomenan kuoriminen. Tai miksikä sitä nyt kutsutaan niiden syömäkelpoisten osien irroittamista. Juutuuppi on täynnä kaikenlaisia videoita, jolla siemen pitäisi irrota jotta kops vaan, mutta huijausta ovat kaikki, sanon. Hetken aikaa hedelmän kanssa riehuttua keittö näyttää siltä, kuin siellä olisi teurastettu sika tai pari ja kahvinkeittimen ja leivänpaahtimen välistä löytyy noin kolme siementä, jotka on jossain välissä irronneet. Näitä minä ostaisin valmiiksi perattuna, jos Lidlissä olisi.

Mangon halkaiseminen niin ettei osu keskelle kiveä. Olen aivan varma, että se kivi liikkuu sen mukaan, mihin kohtaa alat veistä tarjota. Muutenkin koko hedelmä on aika perkele kuoria, mutta näitä sentään saa pakasteesta valmiiksia paloina, myös Lidlistä.

Virkkaaminen. Saan hikiseen (eikä tämä ole metafora) aikaan ketjusilmukkaa ja silloinkin meinaa kieli jäädä väliin. Ja tämänkin vain äärimmäisen pakon edessä. The Real MacGyver toki virkkaa tarvittaessa vaikka lentokoneen, mutta minun asteikollani pääse tähän luokkaan jo patalapulla (omista yrityksistä tuli peruskouluaikana barbien hattuja).

Ranskalaisen letin tekeminen omaan päähän. Miten se on edes teoriassa mahdollista?

Ananaksen paloittelu sellaisiksi palasiksi, joita Thaimaassa tarjoillaan. Silleen pitkittäin, jos tiedätte (internet ei tiennyt, yritin etsiä kuvaa). Jos en olisi nähnyt, epäilisin että heillä on joku työkalu siihen hommaan. Tai siis onhan heillä, se puukko, mutta en vaan tajua, miten ne on mahdollista viipaloida siihen muotoon.

Tortillan täyttäminen sopivalla määrällä täytettä. Vai oletteko joskus nähnyt jonkun onnistuvan tässä? Juu, en minäkään.

Itsestään sulkeutuvan jääpalapussin täyttäminen niin, että kaikki palat tulee täyteen. Trust me, mä olen todellakin kokeillut kaikki keinot.

Inkiväärin kuoriminen. Tähän on pakko olla joku nerokas tapa, koska ei se nyt voi olla noin vaikeaa.

Näitä on varmasti muitankin, mutta muistuvat yleensä mieleen vasta siinä vaiheesa kun homma realisoituu.

Elämäni aakkoset

A – Alpit. Henkinen kotini, jonne on päästävä kerran vuodessa tai käyn vaaralliseksi ympäristölleni. Kaksi viikkoa hiihtoa ja aurinkoa (sekä Aperol Sprizeria ja halpaa viiniä). Voiko ihminen enää muuta vaatia. En ainakaan äkkiseltään keksi.

B – Burpees, kyllä kiitos. Let the bodies hit the floor. Kiinteä osa elämääni, pidin tai en.

C – CrossFit, laji joka tuli  ja vei mennessään. Vaikka olen huono ja välillä (eli aika usein) itkettää ja suututtaa, kun ei osaa ja ei pysty, palaan silti ilta toisensa jälkeen paikalle, koska vaan niin siistii <3.

D – Don Huonot. Ei tarvitse perustella.

E – Elämä, tässä ja nyt uskon. Ei sitku, ei huomenna.

F – Fisher. Suksimerkkini. Oikein mukava. Fiilistakuu ja niin pois päin.

G – Golf. Kiva laji, tosin niin aikasyöppö, jotta jäänyt vähän taka-alalle. Pitäisi käydä enemmän. Ja hei tietty; Guns n’ Roses, elämäni bändi.

H – Heppa. Olen ratsastanut 3/4 elämästäni ja harrastaisin lajia edelleen jos olisi aikaa ja rahaa.

I – Islanti. Vaikuttava paikka. Tulen varmasti palaamaan joku päivä.

J – Jackrussellinterrieri. Maailman paras koirarotu. Kun on kaksi himassa, ei ole tylsää.

K – Koirat. Omat etenkin. Ja Kirjat, niiden ei tarvitse olla omia.

L – Lidl. Ainoa oikea ruokakauppa, todellinen helmi. Tulen palaamaan tähän, useasti.

M – Matkustelu. Do I say more. Kaikki rahat, kaikki lomat. Intohimo.

N – New York New York. Henkinen kotini Alppien lisäksi. Tänne on päästävä mielellään vähintään kerran vuodessa.

O – Olut. Maistuu viinin ohella. Mieluiten pienpanimosta. Mutta käy myös vähän isommastikin, ei niin tarkkaa. Parhaimmillaan hiihtopäivän jälkeen terassilla alppimaisemissa. Tai edes kylmänä, missä vaan. Tai no kunhan on kaljaa.

P – Purjehdus. Ainoa oikea tapa liikkua merellä. Vanha harrastus jonka pariin kaipaan säännöllisesti.

Q –  Quality. Panostan mieluummin laatuun kuin määrän. Jos ei rahat riitä, olen mieluummin ilman, kuin valitsen ihan hyvän. Tämän oppiminen otti aikansa, mutta luulen, jotta alan olla aika hyvä.

R – Rock. Mieluiten kovaa ja livenä.

S – Salli aka Salama McQueen. Toinen koiristani.  Humoristi vailla vertaa.

T – Tavastia. Paras keikkapaikka, aina.

U –  Ulkoilu. Maalla ja merellä. Jalan ja polkien. Kaikki käy. Mielellään vuorilla, jos saa valita.

V – Viini. Kuplilla tai ilman. Punaista, valkoista, roseeta, ei ole niin tarkkaa, kunhan on kuivaa, tai edes suht. Ruuan kanssa tai ilman ruokaa. Mieluiten seurassa, mutta menee myös yksin.

W – Wanderlust.

X – X2U parhaat treenitrikoot ikinä. Varsinkin jos himassa on koiria tahi muita karvaa laskevia otuksia.  Ei tartu karvat ja kestää pesua.

Y – Yö (siis se bändi). Suuremman toivottomuuden ja myötähäpeän tunteen aiheuttaa ainoastaan Lauri Tähkä.

Z – Zero. Ainoa limu jota juon ja sitäkin nykyään onneksi harvoin. Mutta ah, niin hyvää jäillä ja limellä.

Å – Åland. Hieno paikka, jonne pitäisi taas vuosien jälkeen lähteä käymään.

Ä – Äksön. Sitä on hyvä olla aina silloin tällöin. Pitää virkeänä. Ja elossa.

Ö – Ökyily. Autot, veneet mitä näitä nyt on. Ei kiinnosta. Ei nappaa.