Niukan budjetin WC -upgrade

Olen joskus aikaisemmin tainnut mainita, että meillä on melko mielenkiintoiset kaakelivalinnat joka paikassa, mihin kaakelia nyt on rakennusvaiheessa läimitty. Aikaisemman asukkaan motto ei ole varsinaisesti ollut vähemmän on enemmän tai mitä näitä nyt on. Toisen makuuhuoneen kaapit on esmes siniset. En edes tiennyt, että sen värisiä on mahdollista kiinteisiin kaappeihin saada.

No kestettävä oli ja suu pidettävä supussa, kun kämppä tarjoutui ostetavaksi. Sen verran haluttaja ovat nämä, jotta ei paljon kannattanut suuta alkaa soittamaan, kun värivalinnat näin.

Koska valittujen rahoitusvaihtoehtojen takia budjettimme oli tosi tiukka, ei mihinkään isoihin remppoihin ole edelleenkään varaa, oli pakko tyytyä mahdollisimman halpaan eli maalaamiseen. Sen verran olen kuitenkin kaakeleita sutinut, jotta kylppärin kohdalla väri-ilottelu saa jatkua, mutta vessa pistettiin uusiksi.

WC ei ole meillä märkätila, joten maalaus oli siinäkin mielessä helpohko toteutettava. Ja sinällään vaivan arvoinen, koska maalipinnan kestävyys on varmastikin siellä parempi, kuin esimerkiksi suihkunurkkauksessa. Kalusteita ei tilassa liiemmin ollut; pytty, lavuaari ja peilikaappi. Joten senkin puoleen päästiin helpolla.

Alla siis lähtötilanne. Kuin hieno tuo olikaan. Jopa pytyn kansi oli mintunvihreä. Ja kaakeleiden väriskaalassa on todellakin käytetty varmasti kaikki, mitä rakennuttajalla on ollut perushintaan tarjolla.

Ug-suunnitelma sisälsi siis seinien ja lattian maalauksen sekä kalusteiden vaihdon. Ei iso homma, mutta innostuksenpuuskaa (ja muutamaa lomapäivää) sekin vaati.

En tiedä, onko kaakelimaaleja olemassa enemmänkin erilaisia, mutta itse käytin tätä (tai siis näköjään on, huomaan nyt kun googlaan). No eniveis, käytin siis tuota ja minusta tuo on ihan kelpo tavaraa. Ei vaadi seiniin pohjustusta, maalipesun vain. Toki jos on kovin tarkka ja innostunut, voi saumat pestä höyrypesurilla. Minä en ollut ja hyvä tuli silti. Toki vaati kolme kerrosta (johtunee osaltaan noista alle jäävien värienkirjostakin) ja saumoja piti aika huolella tupsutella. Mutta veikkaan silti, jotta pienempi homma, kuin lähteä höyrypesurin kanssa riehumaan.

Lattialle on samalla merkillä oma maalinsa ja sille olisi pitänyt olla pohjustusaine. Mutta koska olin unohtanut sen ostaa ja oli flow päällä, vedin ilman. Järkeilin, että koska ei ole märkätila, kestää sen verran että ei tarvita. Ja hyvin on toistaiseksi ainakin kestänyt. Lattian maalaaminen oli aika berberistä ja koska seiniä ei voinut teipata (maali lähtee teipin mukaan) oli seinän ja lattian kulman maalaaminen aikamoista säätämistä. Toki epävakaan käden jäljen saa peitettyä silikonisaumalla, mutta silti. Suosittelen että ei ainakaan kovin montaa asennusbisseä nauti ennen tuota.

Paras työväline maalaushommaan on vaahtomuovitela. Maali on vesipestävää, eikä haise mitenkään erityisen paljon, vaikka siinä omat kovetteet onkin mukana.

Maalin kannattaa antaa sitten oikeasti kuivua hyvin, ihan muutaman päivän ennen kuin lähtee kalusteita kiinnittämään. Sillä on nimittäin ikävä tapa liuskoittua ihan pienestä naarmustakin, jos ei ole riittävän kuiva.

Sitten vaan Ikeasta haetut kalusteet seinään, hana kiinni ja valmista tuli.

Mitä maksoi?

• GodMorgon -peilikaappi 189 €
• GodMorgon allaskaluste ja allas 150 €+120 € = 370 €
• Oras Optima -hana 160€
• Pytyn kansi 30 €
• Maalit   n. 200€
• Pyyhekoukukku ja WC -paperiteline 40 €
• Valaisin 120 €
• Sivupöytä 19 €

Eli mitä tuosta nyt tulee, 1128 €. Jotain sälää tietty päälle, mutta joka tapauksessa ihan ok hinta, koska itse pystyi kaiken tekemään. Kaakelointi ei olisi onnistunut. Aika tietty näyttää, kuinka kauan tuo maalipinta kestää. Mutta josko sitten olisi vähän enemmän rahaa ja tekisi sitten samalla, kun joutuu uusimaan kylppärin ja saunan.

Farkut persjalkaiselle (ja hieman pullukalle) painonnostajalle eli maailman paras farkkukauppa

Koska olen onnistunut vuosien varrella kerryttämään melko kohtalaisen reiden ja suurehkon takapuolen, on oikean mittasuhteen omaavien farkkujen löytäminen aina ollut hieman haastavaa. Tämä kun vielä yhdistetään lyhyisiin nivelten väleihin (kuten hierojani kohteliaasti ilmaisi säärieni pituudeen) aletaan olla mahdottoman äärellä. Kunnes eräällä Amerikan matkallani astelin sisään paikalliseen halpavaateketjuun, American Eageliin, ja voi taivas mikä persjalkaisen farkunostajan paratiisi tuo kauppa onkaan. Löytyy mittaa, mallia ja väriä hyllymetreittäin. Farkut on supermukavia jalassa heti alkumetreiltä, kiitos melko suuren elastaaniprosentin ja ainakin omassa käytössä säilyttänee kuosinsa ja värinsä hintaansa nähden oikein asiallisena. Myös mustat. Olen raahannutkin  näitä reissuilta useampia pareja (liikkeissä on käytännössä aina tarjous, jolla kaksien farkkujen ostaja saa toiset puoleen hintaan).

Aiemmin heidän verkkokauppansa ei toimittanut lainkaan Eurooppaan, mutta nyt on jo hetken saanut tännekin tilattua. Toimitus näkyy olevan ilmainen, mutta verot ja tullit tulee tietty päälle, joten se tietty vähän nostaa hintaa. Mutta vaikka nämä lankeaisivatkin maksettavaksi, on noiden lähtöhinta sen verran ok, jotta kannattaa kyllä laittaa tilaukseen. Ja halvemmaksi se tulee joka tapauksessa, kuin hakureissu New Yorkiin.

Omat suosikit ovat ehdottomasti ylemmän kuvan Skinnyt sekä alemman kuvan Jeggign-mallit.

Ja mikä parasta (sen lisäksi että saatavilla on kaikista malleista myös short – versio) merkin koot on aivan normaalit. Eli ei tarvitse valita yhtä tai kahta kokoa isompaa, kuten joidenkin ketjuliikkeiden valikoimissa on tapana (ja silti ei mahdu hartiat sisään, vaikka on isoin koko mitä hyllyssä on).

Zalandollakin näyttää joitakin malleja olevan, mutta valikoima on tietty suppeampi. Eli suosittelen kyllä tilaamaan tuolta, jos on farkun vajetta. Tai sitten pyytämään tuliaisina, jos joku kaveri on Amerikkaan menossa.

Mitä voi tehdä Muoniossa?

Vaikka en mikään varsinainen city-näätä olekaan, en ole oikein koskaan syttynyt noille mökkihommille. Toki, jos tarjolla olisi beach house -tyyppinen ratkaisu Hangossa, saattaisi mieli olla toinen, mutta koska ei ole tullut vastaan, niin varmaksi en voi sanoa.

No, nyt olen kuitenkin sitten ollut jo jokusen vuoden tilanteessa, jotta miehen kylkiäisenä tuli mökki. Mökki, joka ei todellakaan ole Hangon sykkeessä, vaan matkaa pihasta pihaan kertyy reilut 1000 kilometriä. Ja ilmansuunnista kun katsoo, niin tuo matka on aikalailla vertikaalia, eli mökki ei ole esimerkiksi etelä-Ruotsin rannikolla. Tavallaan välimatka on onni, koska se asettaa luonnollisen rajoitteen sille, kuinka usein tuolla on edes teoreettinen mahdollisuus visiteerata.

No, en ole aikaisemmin juuri visiteerannut, vaan todennut, että lomapäiviä on toimistorotalla sen verran niukasti, jotta ne poltetaan jossain kauempana. Mutta tilanteet muuttuu, ja niinpä tänä syksynä hyppäsinkin itä-rannikon koneen sijasta siihen Kolarin junaan. Koska miksipä ei.

Parin päivän Ylläksen hotellilööbailun jälkeen siirryttiin sitten sinne varsinaiseen kohteeseen eli mökille. Paikkaan jossa vesi haetaan lähteestä, kala järvestä ja telkkarista näkyy Sub vain hyvällä säällä (ja olettaen, että Oloksen lähetin ei ole alhaalla). Totuuden nimessä todettakoon, että tässä vaiheessa olin vielä siinä uskossa, jotta vietämme osan ajasta Levillä pallon perässä ja samalla hotellimukavuuksista nauttien. Mutta toisin kävi. Intouduin niin totaalisesti mtb-hommiin, jotta sieltä mihinkään joutanut.  Kolmantena päivänä julistin suureen ääneen tulevani ensi vuonna uudelleen. Kolmeksi viikoksi. Vähintään.

Residenssi on siis Muoniossa, Pallaksen ja Oloksen hoodeilla. Kumpikaan kohteista ei nauti samanlaista elämyskeidasmainetta kuin vaikkapa Levi, mutta mikäli arvostaa enemmän tunturissa ja jänkhällä ryskämistä, kuin Hullu Poro Areenan artistikattausta, kannattaa suunnata tänne. On heittämällä Suomen parhaat mestat tunturiasioiden harrastamiseen niin pyörällä, jalan kuin hevosella.

Meillä ehdottomasti ykköshomma oli se pyöräily. Alun pitäen oltiin suunniteltu lähtevämme Hetta-Pallas -vaellukselle, mutta ikävähkö flunssanpoikanen romutti suunnitelmat. Päädyimme kuitenkin menemään pyörillä Hannukuruun, johon olin luvannut toimittaa Jallupullon työkaveria varten. Hän oli muutaman viikon päästä menossa samalle reitille. Vaikka vaelluksen väliin jääminen harmittikin, oli tuo pyöräretki yksi reissun parhaimpia, vaikka osan matkasta zygää saikin kantaa, jotta perille päästiin. Reitti lähtee Ketomellasta, johon Pallakselta on noin tunnin verran autolla. Reitin varrella on autiotupia, nuotiopaikkoja ja puroja vedenottoa varten, joten oikein oiva retkikohde tämä.

Toinen hyvä, Pallakselta todella helposti saavutettava pyöräilyreitti on Ratsupolku. Tänne lähtiessä kannattaa tosin vähän aprikoida viime aikoja säätä, reitti nimittäin kulkee osan matkaa jänkhällä, ja siellä voi olla paikkapaikkoin polulla todella märkää (eli tällaiselle lyhyt jalkaiselle savolaiselle haaruksiin). Mutta jos ei sitä säikähdä, niin matkaan vaan. Helppo ja mukava, mittaa vajaa 15 kilometriä, joten ei senkään puoleen paha.

Pyöräilyn lisäksi suosittelen ehdottomasti kokeilemaan myös ratsastusta. Tästä toki saa enemmän irti, mikäli perusasiat on edes jollain lailla hallussa, mutta ihan aloittelijakin pärjää, sen verran leppoisia ovat Tunturiratsujen hobuset. Retkiä on eri pituisia, meillä oli varattu neljän tunnin setti,  mikä oli kyllä ehkä aika pitkä, koska maasto on suurelta osin sen verran vaikeakulkuista, että liikutaan lähinnä käyntiä. Mutta maisemat oli hienot ja nuotiomakkara hyvää. Joten sen puoleen kannatti.

No mitenkäs nyt, kun aikaa kulunut ja vettä Muonionjoessa virrannut, vieläkö olen kolmeksi viikkoa palaamassa? Luulenpa että kyllä joo. Maastopyöräily kiinnostelee edelleen (ja valitettavasti myös uusi pyörä, ainakin läski, sähköstä en ole vielä päässyt itseni kanssa yhteisymmärrykseen) ja junamatkailu rahoittaa ilmastotuskaa. Ja se kolme viikkoa olisi hyvä siinäkin mielessä, että voisi sitten käydä siellä Norjassa. Ja ehkä Levillä lyömässä palloa, jos oikein intoutuu. Ja vaeltaa sen väliin jääneen Hetta-Pallas siivun.

Koska miksipä ei.

 

Ehkä hienoin auringonlasku mitä olen hetkeen nähnyt #nofilter

Lopuksi joudun kyllä tunnustamaan, jotta ilmasto-omatuntoni oli kuitenkin sen verran venyvä, jotta ostin jouluksi lennot Vietnamiin. Mutta vasta toiset lennot tälle vuodelle ja kohteessa ollaan liki kolme viikkoa.

Mene Lappiin – Ylläs

Käytiin syyslomalla Lapissa. Tarkemmin sanottuna Ylläksellä ja Muoniossa, Oloksen ja Pallaksen hoodeilla. Aikaa meillä oli varattu lomailulle pari viikkoa, joka on tuossa kohtaa vuotta varsin passeli aika; ei tule kiire, mutta ei ehdi kyllästyäkään. Pidempään jos meinaisi olla pitäisi liikahtaa sitten hetkeksi vaikka Norjan suuntaan tai jotain vastaavaa.

Vähän vääristynyt panoramakuva Palkaskerolta

Mutta meillä oli siis suunnitelmissa semi-budjettiloma (joka sulkee yhtälöstä Norjan), joten paria Ylläksen hotelliyötä lukuunottamatta oltiin omalla mökillä ja tehtiin sieltä päiväretkiä lähiseudun tuntureihin.

Itse olen ollut tähän saakka vähän nihkeä polttamaan lomapäiviä mökillä lööbailuun, mutta näin ilmastonmuutoksen aikana tuumin,  että voisihan tuota kokeilla mennä lomalla jonnekin, mihin ei tarvitse lentää. Ja kuulkaas, en kadu, menen ensi vuonna uudestaan. Olen onneksi siitä onnekkaassa asemassa, jotta puoliskolla on mökki Muoniossa, joten senkin puoleen painetta käyttöasteen nostamisessa on (ja lomailun kokee harhaanjohtavasti olevan jotenkin puoli-ilmaista, mitä se ei tietenkään ole).

No mikä siellä oli sitten niin hienoa?

Ensinnäkin itse matka. Mikään ei ole siistimpää kuin makuuvaunussa matkustaminen. Jopa niin siistiä, jotta tuumin hetken meneväni seuraavan kerran Amerikkaan, en nyt junalla, mutta laivalla. Oma hytti, saa nukkua pitkällään ja ravintolavaunussa tarjoillaan juomaa pikkutunneille asti. Vaikka maksoimme auto-junapaikasta varmaan korkeimman taksan mukaan (koska ruska), en koe reilun 300€ sijoitusta silti kalliiksi. Kohteeseen tulee meiltä kilsoja vähän päälle 1000, joten pelkkään bensaan palaisi reilusti 150€. Siihen kun lisää ABC:llä nautitut kahvit, sämpylä, kokikset ja muut tarpeet, sekä mahdollisesti matkalla yöpymisen, jää helposti voiton puolelle. Ja vaikka tuonne periaatteessa ajaisikin  yhdellä siivulla (mitä olen nuorempana tehnyt), polttaa siinä säästetyssä ajassa yhden päivän palautumisessa. Ja lisäksi on sitten niillä todella vanhoilla silmillä väistelemässä poroja. Eli ääni VR:lle. Auto kyytiin Pasilassa, lähtöbisselle Nurkkaan ja alakerran Lidlin (ja Alkon) kautta matkaan. Ja aamulla heräät Kolarissa. Voiko iisimpää olla. No ei.

Meillä oli siis oma auto mukana. Ja zygät. Ja helvetikseen kaikkea muuta, kuten golf-kamat, joita ei kertaakaan käytetty, sekä retkeilykamat, jotka myöskin jäi ikävästi korkkaamatta. Mutta aivan täynnä oli Volkkari, kun kohti Yllästä lähdettiin menemään.

Kaksi ensimmäistä yötä oltiin siis Ylläksellä, Hotelli Saagassa. Tarkoituksen oli käydä tutustumassa heidän maastopyörähommiin. Keli oli ensimmäisenä päivänä vähän märkä, joten se meni lähinnä elpyessä kylpylässä, mikä oli ihan hyvä, koska ravintolavaunusta oli hankittu seitin ohut darra. Mutta sunnuntaina sitten päästiinkin jo tosi toimiin Pyhäjärven lenkille. Mitään en ole näköjään oppinut, koska vähän silleen takki auki lähdettiin reilun 30 kilsan lenkille (tunturi ylitetään, ei kierretä), vaikka poluilla olen oikeasti polkenut varmaan joku viisi-kuusi vuotta sitten viimeksi. Ja sepä sitten rankaisi. Meinasin lähinnä kuolla, kun nitkutin Trekiä Kukastunturin laelle, voidakseni jatkaa varsinaiselle reitille Pyhäjärveä kiertämään. Mutta selvittiin ja illalla sitten täristiin Saagan porealtaassa.

Aina oppii etelän hiihtäjä jotain uutta;Ylläksellä on gondola. Luulin että Levillä olisi Suomen ainoa. Tällä voi ajaa korvausta vastaan ylös zygän kanssa, jos alamäkihommista tykkäilee. Itsellä ei pää kestä moista rytkytystä.

Huipulla. Eli periaatteessa lähtöpisteessä. Melkein kuolin.

Olen käynyt todella vähän Lapissa ja Ylläksellä en käytännössä koskaan aikaisemmin, paitsi Jounin kaupassa, ja paikka yllätti kyllä positiivisesti näin syksylläkin (ei siis Jounin marketti, vaan se kaikki muu). Hyvää hoodii mtb-asioihin, parhaimmillaan varmaan alamäkihommissa, ok palvelut Äkäslompolon puolella ja muutenkin jees meininki. Menen toistekin. Levillä olen ollut hiihtelemässä joskus kauan ennen kuin koko Helsinki löysi paikan, mutta näkisin että ei ole ehkä ponnistelun arvoinen. Mieluummin lennähdän kahdessa tunnissa Salzburgiin ja hoidan asian siellä. Eli itsellä Lapin parasta antia on ehdottomasti tuo sulan aikaan tunturissa ryskäminen.

Ylläkseltä jatkoimme varsinaiseen kohteeseen, eli mökille Muonioon. Mutta siellä oli sen verran tapahtumia, että ansaitsevan oman lukunsa.

Vaikka Pitkä Kuuma Kesä on ehdoton elämäni elokuva tässä skenessä, on Napapiirin Sankareilla myös tietty sympatia sydämessäni, koska Lavikainen <3.

Koska miksipä ei.

 

 

Sisustushaaveita

Vaikka puolittainen ostolakko rajoittaa hankintoja, haaveilemista se ei estä. Kesällä tuli kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun muutimme tähän nykyiseen kotiimme ja saimme samalla edelliseen verrattuna +30 neliötä lisää tilaa. Ainoat hankinnat mitä tähän asuntoon tuolloin tehtiin olivat sivupöytä, työpöytä sekä Hay Hae -tuoli. Kaikki muu meillä oli ennestään liki puolet pienemmässä kämpässä, joten ilmeisesti ovat sitten turvonneet tai jotain, koska ei tämä nyt mitenkään tyhjyyttään huuda. Kai.

No mutta, edelleenkään ei mitään isoja haluja listalla ole, mutta pari juttua olisi kiva. Ja ehkä jopa perusteltu seitin ohuella tarpeella.

Meillä ei ole olohuoneessa muuta kuin kattovalaisimet ja M-kokoinen TuplaKupla, joten joku epäsuoraa valoa antaa artikkeli voisi olla ihan paikallaan. Jielden Loft D9406 on ollut sisustuksen bucket listalla jo edellisessä asunnossa, eikä se osoite hiipumisen merkkejä. Lamppu on kevyt, sopivan industrial-henkinen ja klassikko. Mutta koska haluan nimenomaan tuon kuusiosaisen jalan, saa ollakin listalla vielä hetken. Hinta on sen verran suolainen, jotta juuri nyt ei ole liikenevää. Ellen sitten satu löytämään secondhand -versiona jostain.

Toinen kuviteltu tarve on musta Jakkara 60. Tästä suunnittelen itselleni yöpöytää. Tällä hetkellä minulla on käytössä Zara Homen kirkas taittopöytä, joka kyllä myös oikein kiva, mutta olen kaavaillut sitä parvekkeelle ja tuo jakkara sopisi täydellisesti korvaaman sen. Lisäksi musta toisi vähän kaivattua särmää muutoin liki täysin valkeaan makuuhuoneeseen.

 

Kolmas asia on uusi lamppu keittiöön. Tästä en ole kuitenkaan ihan varma, koska vaikka Lokki-valaisimesta pitäminen on kai niin unpopular opinion, jotta daa, niin silti olen pääsääntöisesti siihen melko tyytyväinen. Flos 2097/30 -valaisimesta haaveilen aina silloin tällöin, mutta en oikein osaa päättää, olisiko se vähän liian too much vai ei. Pitäisi päästä sovittamaan.

Mut se mikä on hyvä juttu on se, jotta yksikään näistä ei ole Hullareilla tarjouksessa. Eli pelkkää säästöä taas.

Pieni road trip Virossa

Keksin tuossa männä talvena, kun keskustelu lentomatkustamisesta kävi kiivaimmillaan, jotta haluan lähteä käymään kesälomareissulla Virossa. Siis muutakin kuin ympäripäissään risteilyllä Tallinnaan ja takaisin. Ja koska matkalla on hyvä olla aina joku tarkoitus ja kohde, valikoitui tämän reissun teemaksi ridaushommat Muhun saarella, Tihusen hobusemajassa. Emme ole Virossa juuri Tallinnaa kauempana käyneet, itse joskus aikanaan Vergissä purjehtimassa, mutta muuten ei, joten odotuksia tavallaan oli, mutta sitten kuitenkaan ei. Mentiin silleen avoimin mielin.

Kaiken kaikkiaan antaisin retkelle arvosanan 9-. Ja tuohon, miksi ei täysin kiitettävä, on olemassa hyvinkin konkreettinen syy. Mutta palaan siihen tarinan lopussa.

Ajankohta

Reissu tehtiin juhannusviikolla. Meillä ei ole oikein ollut tapana pidellä lomia kesäkuukausina, joten tämäkin valittiin sitten sillä ajatuksella, missä kohtaa menisi vähiten lomapäiviä ja kuumin sesonki ei olisi vielä päällä (niin duunissa kuin kohteessakin). Ja valinta osui aika nappiin. Majoitukset oli vielä low seasong -hinnoilla ja kapasiteetilla, eikä ihan joka paikka ollut turvoksissa turisteja. Ymmärrykseni mukaan kovin sesonki alkaa heinäkuun  alusta ja kestää sitten sinne elokuun puolen välin tietämiin. Tosin eipä nuo hinnat nyt mitenkään jäätävän paljon näytä nousevan noillekaan kuukausille. Kiusa tulleen sitten enemmänkin palveluiden saatavuudesta.

Reitti

Viro on siitä hieno maa, jotta välimatkat on lyhyet. Tunnissa hurauttaa helposti kiinnostavasta lokaatiosta toiseen. Meillä reittiä rytmitti etukäteen buukatut ridaushommat, joten kovin isolle improvisoinnille ei jäänyt tilaa. Toki heti ensimmäiseen iltaan mahtui jo majapaikan vaihto, koska olin piheyksissäni varannut Haapsalun majoituksen liki 10 km päässä kaupungista, ja se oli vähän too much. Mutta reitti oli siis Tallinna – Haapsalu – Kuresaari – Muhu – Pärnu -Tallinna. Noiden kaikkien kohteiden välimatkat, Pärnu – Tallinna väliä lukuunottamatta, tuntui olevan se 75 km ja tuo viimeinen siivu sitten vajaa tuplat ja tiet varsin ok kunnossa. Ei nyt mitään high wayta, mutta ei kärrypolkujakaan. Ja liikenne varsin hiljaista ainakin tuohon aikaan. Toki osa virolaisista ajaa aika reikä päässä, ja varsinkin risteysalueita tunnuttiin yleisesti käytettävän ohitteluihin, mutta muuten ei mitään mainittavaa.

Haapsalu

Ensimmäinen kohde oli Haapsalu, joka valikoitui lähinnä siksi että muuten olisi pitänyt luukuttaa eka iltana tuonne Kuresaareen asti ja se ei oikein hotsittanut. Meillä oli siellä aikaa ilta ja vähän seuraavasta päivästä, joten mitenkään hurjan paljon ei paikkaa ehditty koluta. Pieni, uinuva mesta, jossa vähän rantabulevardia ja mukavia ravintoloita. Varmasti mukava paikka olla vähän pidempäänkin, mutta meillä jäi nyt tähän.

Saarenmaa

Seuraavana päivänä ajelimma Saaremaalle Kuresaareen. Tänne meillä oli varattu kolme yötä sillä ajatuksella, jotta kävisimme pelaamassa, mutta keli oli sitten sen verran lämmin, jotta kiinnostelikin sitten enemmän istua terassilla valkoviinilasi kourassa, kuin olla ötököiden syötävänä mailan varressa.

Kuresaaresta löytyy majoitusta aina edukkaista B&B -ratkaisuista kalliisiin kylpylähotelleihin, ihan miten kukkaro kestää. Itsellämme oli ensin mainittu ja toimi varsin hyvin, kun ei nyt mitenkään erityisesti jakseta noissa altaissa lilluskella. Myös ravintolatarjonta on oikein mukavaa, sekä laadun että hintatason puolesta. Vahvan suosituksen voin antaa ravintola La Perlalle, josta saa aivan sairaan hyviä simpukoita alle kympillä ja jos pizzaa tekee mieli, niin sitten Saarenmaakera.

Kuresaaressa kannattaa vuokrata pyörä, jos semmoisen vaan jostain löytää. Meillä piti kuulua majoitukseen, mutta ei sitten kuulunutkaan ja jotenkin jäivät hankkimatta. Vaikka siirtymät ei ole pitkä, sujuvoittaa zygä hommaa huomattavasti.

Itse Saarenmaalla aikaa saisi varmastikin kulumaan helposti sen viikon, mutta koska meillä oli käytännössä vain se kaksi päivää, priorisoimme terassivalkkareiden lisäksi Sorven Majakan, joka oli noin 40 km päässä Kuresaaresta. Ehdottomasti visiteeraamisen arvoinen paikka, varsinkin kun majakkaan pääsee myös sisälle.

Muhu ja Tihusen talli

Kuresaaresta siirryimme matkan varsinaiseen huipentumaan eli ridaushommiin Muhulle. Olin varannut etukäteen käteen kahden yön majoituksen ja kahdet ratsastukset, mutta oli niin mukavaa, jotta päädyimme vielä lähtöaamuna ottamaan kahden tunnin retken. Kirjoittelen tästä aiheesta vielä kokonaan oman tarinansa, mutta tässä kohtaa tyydyn toteamaan, jotta jos yhtään kiinnostaa, mene. Ei ole ilmaista, mutta joka euron väärti. Tilalla on liki 200 eestinhevosta, jotka elävät ulkona laumoissa ympäri vuoden ja  mielettömät puitteet maastohommiin. Ja homma onnistuu, vaikkei olisi koskaan aikaisemmin hevosen selässä ollut. Paikka on siis Tihuse.

Pärnu Beach

Tämän jälkeen siirryimme viimeiseen osuuteen eli Pänu Bechille. Ja täytyy kyllä sanoa, että tämä osuus yllätti kyllä kaikkein isoimmin. Pärnun ranta on oikeasti todella siisti aka cool mesta. En tiedä oliko mulla jotain piileviä ennakkoluuloja, joita en edes itselleni myöntänyt olevan, mutta joka tapauksessa, menen toistekin. Rannalla on ihan uber-hyvät mahdollisuudet kite-surfaukseen ja varmasti suppailuunkin, jos tuulta on vähemmän kuin nyt oli. Ja hiekkaa riittää kilometrin verran köllöteltäväksi, mikäli aktiviteeti ei nappaa. Joka paikkaa on lyhyt matka ja hintataso on suht edullinen. Toki itse asiassa tajusin juurikin, etten ole koskaan käynyt noissa Välimeren perinteisissä rantalomakohteissa Turkissa, Bulgariassa ja mitä näitä nyt on, joten en lähde vertailuväittämään mitään mihinkään suuntaan, onko joku kohden parempi tai halvempi. Mutta autolla niihin ei ainakaan pääse, sen pystyn väittämään.

Ja sitten voinkin antaa muutaman tipsin, näin kokeneena Viron matkaajana:

• Jos pystyt yhtään joustamaan HEL-TAL-HEL -välisissä lautta-aikatauluissa, se todellakin kannattaa. Hintaerot primetimen ja halvimman välillä olivat tuolloin juhannusviikolla enimmillään 150€/auto ja kaksi matkustajaa. Me maksettiin menomatkasta Viking Expressilla 68 € ja paluusta Eckerölinella 58 €. Kalleimmillaan samoilla päivillä olisi joutunut maksamaan yli 200 € per siivu. Ja nykyäänhän pääsee myös Seawindilla Vuosaaresta Muugaan , joka on kaikin puolin logistisesti järkevämpi vaihtoehto, kuin nuo muut satamat. Ja halvempikin. Toki laivalla on vähemmän huvituksia, mutta jos sille ei pane arvoa.
• Jos menet Saarenmaalle, osta lauttaliput ennakkoon. E-tiketeille on oma, automaattisesti auton rekkarin tunnistava jono, toisessa maksetaan portilla, joten voitte arvata, kumpi vetää paremmin. Liput voi saa täältä. Lipun voi vaihtaa veloituksetta toiseen lauttaan, jos aikataulut muuttuu ja ainakin me päästiin ajamaan suoraan aikaisempaan lauttaan, myös ilman lipun vaihtamista.
• Auton varustuksessa pitää olla jauhesammutin ja huomioliivi, mutta vastoin internetissä kiertävää huhua, rengasstoppareita ei vaadita. Itse kävin semmoiset hädissäni Motonetistä ennen lähtö hakemassa. Turhaa.
• Internetissä kiertää myös huhu, jotta poliiseja on paljon ja tykkäävät pysäytellä varsinkin turisteja, mutta me nähtiin maantiellä yhden ainoan kerran. Eikä pysäyttäneet.
• Teiden kunto on verrattavissa ihan meidän maanteihin. Motariakin löytyy Tallinnan suuntaan, mutta muuten aika perus kaksikaistaista pätkää. Ei mitenkään erityisen hyvässä tai huonossa kunnossa.

Ai niin ja se miikka; sain tuolta Tihusesta elämäni ensimmäisen Noron (ja toivottavasti myös viimeisen) ja huuto-oksensin Pärnussa ensimmäisen yön. Ei ollut kivaa.

Lomat (ja lumet) lähestyy

On viime aikoina ollut vähän kiireen tuntua tässä muuten niin seesteisessä, keski-ikäisessä elämässä. Yleensä se hätä ja paniikki tuolla duunishommis alkaa, sanotaanko siinä noin neljä päivää ennen lomaa, mutta tänä vuonna kosahti sitten täydellä teholla jo neljä viikkoa ennen lomaa. Sen verran on painettu pitkää päivää ja valvottuja öitä, että elohiirenkin onnistuin saamaan oikeaan silmäkulmaan. On muuten harvinaisen rasittava vaiva tuo, kun reilun pari viikkoa on siinä sykkinyt.

No lohduttaudun sillä, jotta ensi viikolla tähän aikaan olen juonut elohiiren tainnoksiin reissun ensimmäisellä afterilla. Meillä menee silleen hyvin tuo saapuminen, jotta kylässä pitäisi olla perillä siinä kahden kolmen välissä, joten siinähän ehtii mitä parhaiten kovimmille aftereille, kun rivakasti liikkuu. Kamat on eniveis vietävä huoltoon, joten samallahan sitä kietaisee muutaman olusen iltapäiväauringossa alppihumppaa kuunnellen. Se huono puoli tuossa hyvässä saapumisessa tietty on, jotta kentällä pitää olla ennen sianpierua mikä on noin viiden aikaan. Mutta senkin kestää, koska lounge.

Sen verran hoppu on tosiaan ollut, jotta ihan treeneistäkin on pitänyt tinkiä. Kolme on ollut viikkotasolla semmoinen hyvä, jonka on jaksanut, neljättä on saanut jo vähän itkun kanssa tehdä. Joten niiden kanssa on sitten vähän tasapainoiltu. Nyt tulee tietty parin vielä viikon breikki varsinaiseen jumppaamiseen, joten sekin varmasti auttaa normaalirytmiin pääsemiseen. Ja uskoni on vahva, jotta joku korjaa nuo päällä olevat haasteet mun loman aikana, joten sielläkin kiire sitten helpottaa.

Mutta loma siis lähestyy ja se on hyvä asia se. Ohessa muutama kuva odottavista seikkailuista. Ja luntahan kohteessa on tämän päivän tiedon mukaan vaatimattomattomat 190 cm. Riittänee.

Universumin sääntöjä

• Heitä lusikka tiskialtaaseen ja avaa hana. Aivan. Milloin tahansa, missä tahansa lusikka sijoittuu niin, että vesi osuu suoraan lusikan lapaan.
• Kolme ihmistä pyörätiellä, kaksi menossa samaan suuntaan, yksi kohtaavassa suunnassa. Huolimatta siitä, liikkuvatko kaikki pyörällä vai onko yksi jalan, kohtaavat kaikki kolme toisensa samassa pisteessä. Poikkeuksetta.
• Jätä minkä tahansa tärkeän verkkoasioinnin hoitaminen viime tippaan. Sivusto on alhaalla juuri tuona hetkenä. Checked.
• Lahjakortti/ilmaiskuponki, jossa on riittävän pitkä käyttöaika ja dedikoimaton kohde jää käyttämättä. Aina.
• Perusterve koira tulee kipeäksi tai loukkaa itsensä vain ennen lomamatkaa. Päivää ennen lomalle lähtöä duunissa alkaa hajota asioita, joiden ei edes teoriassa pitäisi olla mahdollisia.

Tammikuun tilinpäätös (ja budjetti)

Niin kuin tuolla aiemmin kirjoittelin, tein useiden muiden ylevien uudenvuodenlupausten kanssa myös päätöksen olla ostamatta mitään vaatetta tai vaatteisiin verrattavaa tavaraa. Nyt joudun kyllä myöntämään, jotta en kuollaksenikaan muista, kuinka pitkään lupasin olla ostelematta, mutta voin varmaan lisätä aikamääreen vaikka tässä kohtaa; olkoon ensimmäinen välitarkistusetappi juhannuksen kohdalla eli siihen saakka (ainakin) pidättäydyn kaikenlaisen tavaran ostoskelusta (ellei sitten ole ihan pakko ja hyvää selitystä). Luonnonvarojen kulutuksen lisäksi minua kiinnostaa tässä ostolakossa myös puhdas taloudellinen vaikutus ja varsinaisen seurannan ajattelin rakentaa sitä kautta, koska kiinnostelee oikeasti nähdä, kuinka paljon tuo kuukausitasolla vaikuttaa.

Aiemmin laskeskelin, jotta ruokaan ja muihin huvituksiin pitäisi riittää tonni kuussa, mutta samaan syssyyn muistin, jotta eipäs riitäkään näin alkuvuodesta, koska kaikki isohkot laskut tulevat kuitattavaksi mukavasti tammi-helmikuussa. Ja ei pettänyt tämä oletus tänäkään vuonna. Tulivat kyllä.

Tammikuu on nyt taputeltu ja jos budjetti oli sen tonni, niin yli meni jotta heilahti. Hyvin reilusti tuplat. Mutta minulla on selitykset (ja kohtuu hyvät vielä).

Seuranta on helppoa, koska maksan ihan kaiken luottokortilla. Kuun lopussa homma vaan Exceliin ja totuutta silmiin.

Ruokaan ja matkalippuihin on mennyt noin 525 €, muuhun toimintaa 860 € (tämän lisäksi jumppaklubin jäsenyys 960 €).  Tuo other stuff  näyttäisi jakautuvan aikalailla näin:

• koirien ruuat ja uusi Flex 150 €
• uusi blenderi (vanhasta tuli toimintasavu ulos) 200 €
• Alko sekä erinäisiin ravitsemusliikkeisiin käytetyt eurot 315 €
• Palkkarit Aminopörssistä 73 €
• lentoparkki 50 €
• lounaita ja muuta 80 €

Nopea tarkastelu osoittaa ainakin sen, jotta meidän taloudessa ei ollut tipaton tammikuu. Tuossa toki on kaverien häälahja, mutta summa jää silti liki 250 euroon, joten onhan siinä saanut kaataa.  Mutta mitään vaatetta tai tavaraa en ostanut. Koirien talutin oli pakko hankkia, koska entinen meni poikki, samoin kuin tuo blender on ollut rikki siitä lähtien, kun sen maapähkinävoihommissa poltin. Eli vaikka ylitys on iso, olen silti sitä mieltä, jotta melko onnistunut kuukausi.

Helmikuussa olen jatkanut samaan malliin, sillä erotuksella että korkki laitettiin tuon tammikuun rellestämisen jälkeen nyt hetkeksi kiinni. Sneak peakina todettakoon, jotta yllättäviä hankintoja olen tällekin kuulle saanut. Toki semi-pakollisia, kuten uusi kypärä mäenlaskuhommiin sekä aurinkokapselit, joille todellakin toivon olevan kuukauden päästä tarvetta.

Mutta jotenkin kuulkaa ihanan tyydyttävää tämä, jotta ei tavallaan saa ostaa mitään. Ei tarvitse miettiä koko asiaa. On vaan.

Monday mood

Vaikken nyt mikään varsinainen maanantai-angsteilija olekaan, oli tästä päivästä suoriutuminen jotenkin erityisesti työn ja tuskan takana. Osasin toki etukäteen aavistella, jotta duunipäivä tulee olemaan normaalia tiukempi, koska koulutus, mutta asia jonka olin kokonaan unohtanut noteerata, oli säätiedotus. Ja ai terve, mikä keli yllätti, kun puoli kuuden maissa toimistolta läksin himaan päin kömpimään. Lunta tuli vaakatasossa ja kinoksista päätellen oli tullut jo jonkin aikaa. Heitin kuvitteelliset yläfemmat itseni kanssa siitä syystä, jotta olin koko matkan metrolla, koska muu liikenne ilmeisestikin tökki aika lailla. Sääjumala se taasen siis muistutti eilisen jälkeen realiteeteista.

Koska pääsin vasta tuohon aikaan irtautumaan toimistolta, oli treenit auttamattomasti poissuljettu tältä illalta. Vaikka koirat ei tuolla lumenpaljoudessa kovin pitkälle lenkille pyrikään, on minusta kohtuutonta jättää heidät yksinään vielä pitkän päivän jälkeen, joten nielin tappioni ja koitin viihdyttää heitä parhaani mukaan sisätiloissa, esim. piilottelemalla Froliceja erinäisiin paikkoihin sekä villitsemällä juoksemaan ympäriinsä kuvitteellisen kissan perässä. Sen verran ehdollistuneista treeniaikatauluhuin kuitenkin ovat, jotta seiskalta hävisivät väkisin väliunille ja ihan piti houkutella takaisin meininkeihin. Eli ilmeisesti ihan hyvällä omallatunnolla voi normi-iltoina jumpalla käydä.

Huolimatta siitä, että olin varautunut tähän vapaailtaan, harmittaa jumpan väliinjääminen aavistuksen. Toki saattaisin olla toista mieltä, jos olisin joutunut lähtemään tuonne pyöräilemään, mutta ajatuksen tasolla kuitekin. Huomaan nimittäin semmoisen seikan, jotta vietän aika paljon aikaa tästä muutamasta tunnista tuossa jääkaapin tuntumassa, joko syöden tai sitten pohdiskellen, mitä söisin seuraavaksi. Ja niinä päivinä kun käyn treenaamassa, tällaista pakkomielteistä, jatkuvaa närppimistä ei esiinny. Toki olen sen pari tuntia poissa jääkaapin ääreltä, mutta jostain syystä homma vaan kestää paremmin lapasessa, vaikka voisi toisinpäin kuvitella olevan. Ehkä ne on ne endorfiinit tai jotain. Ja harmissani olen tästä luonnollisestikin siitä syystä, jotta kamppailen edelleenkin sen painonpudotuksen kanssa, joka oli ajankohtainen viime  jo keväänä ja syksynä. Ja on jostain kumman syystä edelleen. Se kun ei plussakaloreida kauheasti alaspäin liikahada. Paino.

…ja jostapa aasinsillan kautta tipattomuuteen. Siinä missä moni muu sijoitti tipattoman tammikuulle, päädyttiin meidän taloudessa viettämään tammikuussa melkoisen kosteitakin viikonloppuja. Oli kavereiden hääjuhlaa ja sen semmoista syytä litkiä viiniä ihan antaumuksella, joten siirtyi tipaton sitten helmikuulle. Kunnianhimoinen tavoite on sinnitellä korkki kiinni tuonne maaliskuun puolen välin tietämiin, jolloin sitten alkaa talviloma ja siirrymme paikkaan, jossa Prosecco on halvempaa kuin vesi ja laatu-Riesling irtoaa kaupasta alle kympillä pullo. Toivon tipattomuudesta apua paitsi hienoiseen nenän ja maksan valkaisuun, myös supportia tuohon painon hallintaan. Koska myönnettävä on, jotta ihan ei välttämättä kohtuukäytön alarajoille nuo viikoittaiset viiniannokset ole jääneet.

No mutta jos jotain hyvää tässä maanantailööbailussa; ei tarvii pestä hiuksia. Kerrankin.