Seitsemän syntiäni

Muutamassa blogissa on kiertänyt haaste seitsemästä synnistä ja ensin ajattelin otsikon nähtyäni, että hyvä jumala, tuohon en kyllä lähde, tulee sen verta diippiä shittii, ettei uskalla edes itse lukea, jos noita oikeasti lähtee tunnustelemaan. Mutta nepä olikin siinä haasteessa sitten rajattu tuommoisiin aika turhanpäiväisiin aiheisiin, joten ihan kevyessä itsetutkisteluhengessä ajattelin sitten kuitenkin avautua.

Herkuttelusyntini

Oh dear, no ihan mikä vaan varmaan. Voiko sanoa vaan että määrä? No, jos nyt jotain tosi heviä pitää mainita, niin sanotaan nyt vaikka se, että mulle ei tuota mitään ongelmaa lusikoida purkillista Nutellaa kerralla  tai dippailla puolikasta patonkia oliiviöljyyn ja pistellä se menemään. Lisäksi voin syödä varsinkin kovia juustoja aivan loputtomasti. Ja loputtomasti tarkoittaa kohdallani oikeasti loputtomasti, suhteuttaa sen nyt vaikka sitten tuohon Nutellaan. Herkuttelusynniksi luen kyllä myös silloin tällöin lapasesta lähtevän viinin litkimisen. Pullo tai pari Rieslingiä ei tunnu missään. Tai Aperolia.

Ihonhoitosyntini

Ostan selektiivistä kosmetiikkaa ja käytän sitä hyvin laiskasti, välillä en ollenkaan. Purkit saattaa seisoa viikkoja käyttämättä ja hölvään naamariin vaan jotain Niveaa. Sitten saan taas jonkun tarmon puuskan ja jaksan hetken aikaa innostua. Herättelin tuossa toissailtana viimeksi innostustani tilaamalla parisadalla eurolla Cliniqueta Feel Uniquelta. Kun sai 20% alennusta, niin pitihän se.

Hiussyntini

Käyn kampaajalla kerran vuodessa. Tämä on siis ihan totta. Koska hiukset on pitkä ja niissä on oma väri, en vaan jaksa useammin. Pitäis kyllä, latvat on meinaan aivan karmeassa kunnossa tuossa kohtaa. 

Siivoussyntini

Puhtaiden pyykkien lajittelu.

Toisaalta, miksi lajitella, kun mies tekee tekee tällaista jälkeä?

 

Ystävyyssyntini

En pidä yhteyttä. En vaan saa aikaiseksi. En soita, en laita viestiä. Lisäksi olen tosi huono tykkäämään Instassa ja Facessa. Noissa viimeksi mainituissa olen kyllä koittanut parantaa tapani ja joskus jopa kommentoinutkin jotai.

Pukeutusmissyntini

No ne neuleet, huivit ja raitamekot.  Ja sit mä pidän aina samoja vaatteita. Sit mä ulkoilutan koiria iltapissalla yöpuvussa, pyyhe päässä ja Reinot jalassa. Ja nuo meikäläisen yöpuvut on aikalailla kulahtaneita.

Näytin koko talven tältä.

Parisuhdesyntini

Mjaa, tätä pitäisi kai kysyä toiselta osapuolelta. Tähän kai kuuluu vastata silleen kliseisesti se yhteisen ajan puute arkena. Mutta en mä nyt tiedä, onko se varsinainen synti jos se on molemmille ok. Hengataan me kuitenkin esmes tuolla jumpalla yhtäaikaa, vaikka siellä ei paljon seukkailmaan ehdi.

 

No aika softia tavaraa, mutta en mä kyllä tosiaan niitä oikeita halua edes itse kirjoitettuna lukea. Hirvee myötähäpeä vaan sitten itseä kohtaan. Tai ehkä joskus, sit kun niistä on päässyt eroon, niin voi huvittuneena muistella. Että aattele, silloinkin tein silleen, onneks en enää. Tulee sit semmoinen paremmuden tunne, on itseään parempi (tämän termin olen muuten oppinut Aku Ankasta, siellä oli semmoinen yhdistys, Itseään Parempien Ihmisten. Oli minusta aivan loistava, olen käyttänyt usein). No, jätän asian hautumaan.