Kuuba libre part 1.

Kuuba on keikkunut matkailun pucket listallamme jo pidemmän aikaa, joskin hieman uinuvana ja aina muiden tieltä väistyvänä kohteena.Nyt kuitenkin pamahti loppusyksystä 2017 Facebookin Lentodiilit -sivustolle tarjous johon tartuimme; menopaluu Air Canadan lennoilla Helsinki-Havanna 514 €/hlö. Siirtymät olivat tosin kahdella vaihdolla ja matka-aikakin kasvoi yli 20 tuntiin molempiin suuntiin, mutta säästö oli kuitenkin sitä luokkaa Finskiin verrattuna, että jaksoimme istua Amexin piikkiin loungessa muutaman tunnin.

Ennen matkaa

Kuubaan tarvitaan ns. Matkustuskortti, joka on ikään kuin viisumi, mutta ei ihan. Mikäli lentoyhtiö/matkatoimisto ei sitä tarjoa, saa sen kipaisemalla paikan päälle Kuuban lähetystöön Fredalle. Lähetystön aukioloajat ovat vähintäänkin mielenkiintoiset ja homma toimii niin, että ensin viedään hakemus, saadaan maksulappu ja sitten viikon parin päästä haetaan itse asiakirja. Homma kustantaa 22 €/hlö (tammikuu 2018). Kannattaa jättää vähän puskuria ennen matkaa, koska voi olla ruuhkaa tai sitten ei. Sellainen asia, mikä kannattaa myös huomioida on, että Kanadaan vaaditaan nykyään kind of viisumi eli ETA (vrt. ESTA). Ja se on oltava, vaikka vain vaihtaisit Kanadassa. Hintaa tällä taisi olla 7$. ETA:n saa tilattua interwebistä luottokortilla.

Kuubassa pärjää ihan normaaleilla reissaajan rokotuksilla, miltään Malarialta tai muilta trooppisten maiden vitsauksilta ei tarvitse erikseen suojautua. Hepatiittirokotteet on tietenkin hyvä olla, mutta ne nyt on hyvä olla jo Kalliossa käydessä.

Tipsi no 1. Liity Suomi-Kuuba Facebook-ryhmään. Aivan helmitietoutta siellä. No 2. Hanki Lonely Planet. Ehdottomasti.

Valuutta, Raha eli CUC

Valuutta on helppo; sitä saa vasta paikan päällä (ja ulos ei saa viedä). Euroja kannattaa ottaa mukaan jonkun verran, jotta saa vaihdettua paikallista valuuttaa heti kentällä, varsin jännittävillä valuutanvaihtokoneella, mutta muuten suosittelen kyllä nostamaan paikan päällä käteistä automaateista. Itse käytimme sekä Mastercardia että Bank Norwegianiaa ja molemmat toimivat oikein hyvin. Jälkimmäisellä nostot olivat ilmaisia, ensimmäinen veloitti reilun 5 €/ 150 CUC. Aina ei automaatissa välttämättä rahaa ollut, mutta sitten vaan seuraavaa kokeilemaan. Kortilla ei voi maksaa käytännössä missään.

Kuubassa on kaksi valuuttaa, turistit pelaa tuolla CUC:lla, jonka kurssi noudattelee ymmärtääkseni taalaa (tämä on myös mielestäni hyvin outoa, ottaen huomioon yleisen asenteen pohjoista naapuria kohtaan) ja paikalliset pelaa omilla pesoillaan. 1 CUC= 24 pesoa. Ainakin Havannassa ja Trinidadissa missä oleilimme, on kaikki hinnat esitetty ensisijaisesti CUCeina. Pesoina hintoja näki ainoastaan paikallisten kaupoissa ja joissakin pienissä ruokakioskeissa. Eli tästä ei tarvitse olla huolissaan. Itse meinasin alkuun vähän nimittäin olla.

Saapuminen

Havannan kenttä on pieni ja alkeellinen. Vessoissa ei ole paperia, ei saippuaa eikä ovissa lukkoja. Laukuille taitaa olla yksi hihna, joten jos on saapuminen primetime -aikaan, voi olla ruuhkaista. Meillä ei ollut, koska tultiin puolen yön maissa. Muuten maahantulo toimi ihan ok, ilman mitään sen kummempia niuhotuksia.

Rahaa pitää tosiaan vaihtaa heti kun on päässyt tullista. Rahanvaihtopisteitä ei tuloaulassa ole kovin montaa, joten niihin muodostuu tietty jonoa. Mutta varsinkin näillä, jo aikaisemmin mainituilla vaihtokoneilla homma toimii melko sutkjakasti, joten jono etenee. Kone on ikäänkuin käteisellä toimiva pankkiautomaatti (ja näyttääkin ihan siltä) eli lykkäät eurot sisään luukusta, kone kertoo paljonko annoit ja palauttaa vastaavan määrä CUCeja. Ja ainakin meille pullahti aivan uunituoreita yksilöitä, liki lämpimiä.

Sitten vaan taksiin ja kohti Havannaa. Viralliset taksit on keltaisia ja kyyti tällaisella Havannaan maksaa 25 CUC. Ymmärtääkseni tästä ei pysty tinkimään, vaikka virallisten taksien hinnoista muuten pystyikin neuvottelemaan. Paikalla on myös muita palveluntarjoajia ja näiden hinnat riippunee omista tinkimistaidoista. Kaiken kaikkiaan taksit (kaiken väriset siis) ovat Kuubassa melko luotettavia ja itse ajoimme reissun aikana näiden virallisten lisäksi myös vanhoilla jenkeillä, Mosseilla ja munan kuorta muistuttavalla riksalla. Elämyksiä kaikki. Meni Ladas in Cuba, they said.

Paikallinen Tuk Tuk.

 

Majoittuminen

Olimme reissussa kaksi viikkoa ja kaikki majoituksemme olivat Casa Particular -tyyppisiä eli asuimme ihmisten kotona. Varasin liki kaikki majoitukset jo Suomessa Aibnb:n kautta, tämä oikeastaan siksi, että majoitukset sai maksettua luottokortilla ja toisekseen Airbnb arvostelusysteemi on aika luotettava. Kotimajoitukset ovat pääsääntöisesti todella hyvälaatuisia ja edullisia; 25 eurolla yö saa jo ihan kelpo majapaikan omalla kylpyhuoneella. Yövyimme itse neljässä eri kohteessa ja kaikki olivat todella siistejä. Kaikissa oli oma kylpyhuonone, jääkaappi, yhdessä jopa koko keittiö. Yhtä lukuunottamatta kaikista sai ostaa emännän tekemän aamiaisen, joka maksoi 5 CUC/hlö.

Parvekenäkymä Havannan majoituksestamme Ady’s House

Sellainen mikä kannattaa ottaa huomioon, jos majoituksia ei ole etukäteen ja ajattelee ne interwebistä paikan päällä hoitavansa; Airbnb:stä ei voi varata majoituksia Kuuban internetin kautta, se on estetty. En tiedä tarkalleen miksi. Itseni pelasti F-Securen Freedome VPN, mutta ilman sitä varauksien tekeminen ei olisi onnistunut.

Suosittelen lämpimästi Casa Particular -majoitusvaihtoehtoa, koska näkymä Kuubalaiseen elämäntapaan on ihan erilainen, kuin hotellimajoituksessa asuen.

Tällainen figuuri ovenpielessä kertoo, jotta kyseinen residenssi tarjoaa majoitusta (kyltin yhteydessä ei siis välttämättä ole tekstiä). Ja näitä on paljon. Majoituksen saa siis helposti myös lennosta.

Internet

Intrenet toimii käytännössä hotspotien kautta. Näihin ostetaan paikalliselta teleoperaattorilta credittejä. Isoimmilla hoteilleilla on myös omia verkkoja ja näiden kortteja saa ostaa hotelleista.

Raaputettavia prepaid -kortteja saa siis (ja vain) ETECSA -nimisestä liikkeestä (näihin on aina jono). Tunnin kortti (joka on ainoa) maksaa 1,5 CUC. Hotspotteja on tietyissä puistoissa ja nämä paikat kyllä erottaa näyttöjä näpläävistä ihmisistä. Verkko toimii kohtalaisesti tai ei ollenkaan, joten ihan hyvää vieroitushoitoa reissu tarjosi somesta ja jatkuvasta uutisvirrasta.

Liikkuminen

Taksit on Kuubassa melko kohtuuhintaisia, ei nyt varsinaisesti ilmaisia mutta edullisempia kuin Suomessa. Hinta kannattaa tietenkin sopia aina etukäteen, koska mittareita ei ole. Tinkavaraa on yleensä noin 30%. Poikkeuksena Havanna-lentokenttä väli, joka tuntui olevan kiinteästi hinnoiteltu.

Pidemmät välit taittuu bussilla tai kimppataksilla (taxi collectivo). Jälkimmäisestä meillä ei ole kokemuksia, mutta ensimmäisestä kyllä. Matkasimme Havannasta Trinidadiin Viazul -busseilla. Liput kannattaa ostaa hyvissä ajoin etukäteen, jopa viikkoja, bussit on nimittäin käytännössä aina täynnä. Liput voi ostaa netistä luottokortilla, mutta varsinainen matkustukseen oikeuttava littera pitää lunastaa tuntia ennen bussin lähtöä terminaalista. Ja nimenomaan tuntia ennen, ei esimerkiksi tuntia ja varttia tai puoltatoista ennen, vaan tuntia ennen.

Bussit on ilmastoituja ja ihan mukavia matkustaa. Matkantekoon tosin menee aikaa; Havanna-Trinidad väli on noin 360 km ja matka kestää rapiat 7 tuntia. Bussi toki poimii matkalta mukaan porukkaa, mutta suurin syy hitauteen on luonnollisesti teiden kunto. Bussi pysähtyy yhden pidemmän (30 min.) stopin tuolla välillä ja siinä on mahdollisuus ruokailuun. Muuten kannattaan ottaa evästä mukaan.

Bussia odotellessa voi sipaista vaikka kahvin.